Sanotaanko näin, että vuosi 2016 ei todellakaan ollut meitä varten. Kaikenlaisia tavoitteita ja suunnitelmia oli, mutta eipä niistä mikään todellakaan täyttynyt. Itse sairastelin todella paljon (fyysisiä pahoinvointeja, oksentelua, vatsakramppeja, vatsan sekaisuutta yms.) ja välillä koiran lenkityksetkin oli todella miniminissä. Frigi nyt oli paljon treeneissä ja lenkeillä Caritan matkassa, joten sillä oli kaikki hyvin.
Rivo taas on todella, ymmärrettävästi, energinen nuori koira ja meidän välinen suhde kärsi todella paljon. Rivo kesti suhteellisen huonosti pitkät (ymmärrettävästi) huonot ulkoilut ja vähäiset aktiviteetit. Putkiluita ja muita tämmöisiä tekemisiä yritin niille keksiä ja toki Janne minua paljon auttoi, mutta Rivon remmikäytös kärsi todella paljon tänä aikana. Täten Jannen ulkoilu Rivon kanssa meni liian vaikeaksi.
Tuon sairastelun aikana mun oma psyyke myös kärsi todella pahasti, olin varmasti todella raskas parille läheiselle ystävälle, mutta onneksi he ymmärsivät sen olevan avunhuutoa ja jaksoivat olla tukena ja auttaa, erittäin iso kiitos siitä heille. Varsinkin äiti <3 on ollut täysin korvaamaton tänä vuonna.
Rivon tavoitteet alkujaan vuodelle 2016 olivat BH-koe ja ehkäpä TOKOn alokasluokan korkkaus eli ALO1? Kumpikaan ei tavoittunut eikä lähelläkään käyty. Loppuunsa meidän aika meni suhteen parantelemiseen ja hihna käytöksen kursiin saamiseen.
Nyt olen todella tyytyväinen muuten tuohon koiruuteen, mutta kauheasti hän ei vieraista ihmisistä pidä, mikä vähän torppaa meidän suunnitelmia. Hihnakäytös on todella hyvällä mallilla ja huomaa, että se on selvästi aikuistunut ja että itsekin voin paremmin. Rivon tavoitteet vuodelle 2017 on ahkera jäljen ja tottiksen treenaaminen sekä kastrointi. Ehkä me syksystä päästäisiin se BH-koe? Syyskuussa olisi myös tarkoitus toveri käyttää vielä selkäkuvissa kun ikää tulee tarpeeksi spondarilausuntoa varten :)
Frigin tavoitteet vuodelle 2016 mun omalta osalta oli käydä tekemässä sillte TK3, kyllä siihen itseasiassa yllättävän paljon treenattiin eikä se kisavalmius loppuunsa kovin kaukana ole. Kaiken edellä mainitun lisäksi kovin motivaatiota on syönyt nuo sääntömuutokset. Agilityyn Carita asetti sillä kisavalmiuden aksan ykkösluokkaan ja sen he saavuttivatkin ja erittäin hyvällä menestyksellä :). Nyt vuodelle 2017 ajattelin takovani sen siihen TOKOn voittajaluokkaan kuntoon ja käydään edes kokeilemassa. Samoin tarkoitus olisi ottaa Frigi ahkeraan jäljestämiseen mukaan ja jos kokeiltaisiin JK1 ainakin? Agilityssä kakkosluokkaan siirtyminen, mutta se on sitä viimeistä LUVAa vaille, joten sanoisin että miksei kolmosiin siirtyminen ;).
Aiemmassa julkaisussa tulikin ilmi, että sain töitä ja muutenkin itselleni tämä vuoden 2017 alku on ollut todella antoisa! Voin itse paljon paremmin niin henkisesti kuin fyysisesti ja huomaan olevani tulevasta paljon enemmän innoissani! Kerrankin menee hyvin ja perkele, olen mä tämän ansainnutkin. Toivottavasti jatkuu näin!
Mitä muuta vuonna 2017 pitäisi tapahtua?
Me hyvinhyvin suurella todennäköisyydellä ihan tässä kuukausien sisällä muutetaan OMAAN omakotitaloon maalle, peltojen ja metsän keskelle! Siitä on haaveiltu monta vuotta ja josko siitä vihdoin tulisi totta. Se talo olisi niin passeli meidän perheelle.
Myös loppu vuodesta pentulaatikossa pitäisi tuhista ja yksi niistä tuhisijoista tulee jäämään kotiin. Siitä se sitten lähtee, toivottavasti kaikki menee hyvin. Hertalle myös sulhanen päätetty ;).
Ihanaa viikonloppua! Me otetaan rennosti ja lenkkeillään kovasti sen mitä tuolla jäätiköllä pystyy!
-Netta & koira-
Frigi ja Carita kävivät viime viikonloppuna jälleen kisaamassa ihan tässä Hyvinkäällä NoDon- hallilla. Heillä oli kaksi perusrataa edessään ja ensimmäiseltä he nappasivatkin toisen LUVAn ja kolmannen sijan! Toisellakin radalla oli se SERT lähellä, mutta se viimeinen keppiväli jäi :). Frigi ja Carita ovat todella hyvä tiimi.
Lisää treeneja ja erittäin hyvin alkanut kisakausi oli jatkumassa kunnes Frigille kävi todella paha tassuhaaveri ja saikku tulee olemaan ainakin pari viikkoa, että tuo haava ehtii kunnolla liimautua yhteen. Onneksi kotoa löytyi tarvittavat tykötarpeet tassunhoitoon ja kipuun. Senkin puolesta kisat on nyt pannarissa kun kipulääkkeestä tulee doupparia.. Pitää vielä selvittää onko tällä kipulääkkeellä sitten se 14pvä vai 28pvä.
Itse aloitin taas työt viime maanantaina, olin kerennyt olla keskiviikkona tunnin töissä kun avomieheni oli yrittänyt soittaa ja laittanut monta viestiä. Puhelin mulla on äänettömällä töissä, ettei se edes värise, koska olen liian utelias :D. Kuitenkin kun puhelimen näyttöä katsoin niin arvasin heti, että jotain on tapahtunut. Itselle jäi ikävä paniikki päälle, mutta onneksi ystäväni sitten tuli katsomaan ja hoitamaan varpaan. Itse olin myös yhteydessä puhelimitse eläinlääkäriin.
Yöksi paketoin jalan ja seuraavana aamuna heräsin järkyttävään Frigin läähätykseen, se ihan kuolasi eli varvas oli tosi kipeä. Annoin kipulääkkeen niin olo onneksi sitten nopeasti helpotti. Sinä päivänä käytiin apteekissa ostamassa Abilar- nimistä pihkasalvaa (jos on isompia tassuhaavereita niin voin vaan suositella!), todella kallis pieni purkki, mutta kyllä hintansa arvoinen. Haavasta tuli ensimmäisen laitto kerran jälkeen paljon siistimpi ja koirakin menetti kiinnostuksensa sitä kohtaan. Kävin myös tossuostoksilla, että ulkona on mukavampi köpsötellä menemään :). Nyt mennään jonkin aikaa pelkässä flexissä, mutta onneksi Frigi kestää pakkolevon tosi hyvin, pitkänkin.
Janne (avomies) oli torstaina Rivon kanssa sitten käynyt katsomassa mun työvuoron aikana, että mihin se oikeastaan astui kun haava oli niin iso ja Frigi oli kuulema kävellyt normaalisti ja ollut ihan hänen takanaan. Ulahtanut tosi kovasti ja verta oli tullut kuin muille jakaa.. Joutui siivoamaan rappukäytävänkin. Tosissaan keskelta puskaa löytyi rikottu pullon kaula, joka oli upotettu maahan. Ikävä sanoa, mutta vaikuttaisi tahalleen tehdyltä ansalta. Janne nappasi pullon matkaan ja heitti roskiin. Toivottavasti ei törmätä tähän toiste.
Tänään katselin sitä ja todella iso, mutta hyvin siisti haava. Tassu ei ole kuuma eikä Frigi onnu lainkaan eikä haava eritä mitään eikä se myöskään haise, joten eiköhän tämä maltillisella levolla tästä :). Outoa kulkea pitkät lenkit yhden koiran kanssa, Rivo on ainakin todella onnessaan kaikesta tästä privateajasta mamman kanssa :D.
Käytiin tuossa viikko sitten vähän katselemassa maalaismaisemissa ;). Ensi viikolla tästäkin asiasta selviää enemmän, mutta hyvältä näyttää :). Nyt tuli vähän kuvaton päivitys, mutta josko ensi kerralla enemmän! Nyt ei sentään mennyt puolta vuotta edellisestä päivityksestä :D.
-Netta & koira-
Olenko surkea pitämään blogia pystyssä? Kyllä :D. Puollustaudun kyllä sillä, että tässä sanotaanko viimeiset 10kk ovat olleet hyvinkin vauhdikkaita, täynnä iloa ja surua, onnistumisia ja todellisia ohipotkuja. Kuitenkin, vaikka jotkin asiat voisi olla paremmin, niin ehdottomasti se aurinko paistaa risukasaan. Vihdoinkin :). Tästä jatkamme ylöspäin. Tulossa on siis jälleen vähän kiinniottava, varmasti hiukan sekalainenkin päivitys. Tämän jälkeen olisi tarkoitus vihdoin alkaa säännöllisesti kirjoittelemaan asioista enemmän. Ja lupaan, tämä on viimonen kerta kun näin sanon. Jos ei onnistu niin sitten saa olla :D.
Meidän elämä on viimoisen puoli vuotta ollut aika liki vaan ihan perusarkea, pelkkää lenkkeilyä ja Frigin aksatreenien lisäksi ei juuri muuta. Tänään itseasiassa Frigi kävi aksakisoissa ohjaajansa kanssa, niin sillä aikaa tarjosin Rivolle privateaikaa ja ohimennessään pikkusen seuruutin sitä todella pitkään aikaan. Varmaan pariin kuukauteen. Meidän kompastuskivi ja pieni masentaja sekä motivaation viejä on ollut liiallinen edistäminen seuruunyhteydessä. Kontakti ja mielentila todella loistavat, joten tänään päätin, että lopetan sen seuruupaikan korjailun ja aletaan nyt etenemään muihin asioihin ja se seuruupaikka korjaantuu aikanaan, jos korjaantuu. Jos meidän edistävä seuraaminen ei kisakentille kelpaa, niin sitten me ei kisata :D.
Frigi kävi tosissaan Racinel-areenalla kisaamassa kahden perusradan verran. LUVAt oli todella lähellä, ensimmäisellä tuli yksi ylimääräinen putki ja toiselta radalta jäi viimeinen keppiväli. Hauskaa kuitenkin oli ja Frigin työskentely todella hyvää! Tästä on hyvä jatkaa kahden viikon päässä oleviin kisoihin :).
Mulla on vaihtunut tietokonekin, joten masennukseksi mulla ei ole juuri mitään kuvia tällä koneella enkä ole vielä jaksanut juuri keräillä, joten satunnaisia matkan varrelta olevia kuvia seassa :).
Kuten kuvassa näkyy, niin Rivostakin on jo kasvanut ihan iso mies :). Huomenna se täyttää "jo" puolitoista vuotta! Varsin vekkuli nuorimies, ihan omalaatuisensa koira mitä mulla tähän mennessä ollut. Vaikka me välillä ollaan napit vähän vastakkain, niin kyllä me toisistamme tykätään :D. Se on hieno poika.
Monesti tulee myös pyöriteltyä sitä karua faktaa mielessä, että Frigikin tulee parin kuukauden päästä jo 7 vuotta. Melkein veteraani, onneksi ikä ei vielä missään näy eikä kyllä pitäisikään :D. Mutta vastahan se oli vuotias takkutukka, joka tuli mun elämääni ilostuttamaan.
Heti vuoden alussa Frigiltä poistettiin vihdoin se aikanaan murtunut kulmahammas. Leikkaus meni hyvin ja toipuminen tapahtui yllättävän nopeasti, Frigin omasta mielestä noin vuorokaudessa :). Vaikeinta oli, kun ei saanut kahteen viikkoon edes keppiä ottaa lenkillä suuhun ja ruokakin oli ihan mössöä!
Muutama päivä hammasleikkauksen jälkeen olikin silmäpeilin vuoro. Muidenkin iloksi ja hyödyksi järjestein Mevettiin 10 koiran ryhmäpeilin, johon tuli tuttuja ja uusia tuttavuuksia :). Kaikki muut sieltä terveillä papereilla taisivatkin lähteä, paitsi me. Mitään ei vielä todettu, mutta vasemmassa silmässä oli epäilys poterior polaarisesta kataraktasta. Tiivistymä oli tosissaan vain vasemmassa silmässä ja nuppineulan pienemmän pään kokoinen. Eläinlääkäri sanoi, että kyseessä voi olla myös trauma, joka selviää vuoden päästä uusintapeilissä. Itse kovasti (luonnollisesti) toivoisin sen olevan trauma, ihan koiran itsensä takia, mutta mulla olisi myös ollut toiveissa saada Frigistä oman kennelnimen alle pentue ja ehkäpä siitä poika itselleni kotiin.. Nuohan nyt on vaan toiveita ja tärkeintä on, ettei tämä tule koskaan Frigin näköä mitenkään haittaamaan, mikäli se nyt edes on katarakta. Pitkä vuosi edessä odottaa :). Kaikista oudointa oli, että mä vielä näin pari viikkoa ennen unta, vähän eri mallissa asiasta, mutta kuitenkin.
Ensimmäiset pentusuunnitelmat on myös vihdoin tehty! Sain Riikalta (Kennel Mind Breakers) tilaisuuden liisata hänen tervunarttunsa, Ruki (BH TK1 TK2 Mustantuiskun Savannah) ja täten jos kaikki menee hyvin niin Fast n'Strong A-pentue tuhisee pentulaatikossa loppuvuodesta :). Isäuroksen julkistan myöhemmin. Olen todella innoissani, vihdoin aika alkaa olla kypsä!
Jos tästä nyt lähdetään liikkeelle!
-Netta & pojat-
Tosissaan 12.6. oli Rivon junioriluokan korkkaus Tammelassa. Reissuna se oli turhauttava, mukava, rasittava, iloinen.. Pitkän harkinnan jälkeen päällimmäisin fiilis on kuitenkin tyytyväinen. Tiesin tiettyjä asioita, joihin valmistautua Rivon kanssa liikkeelle lähtiessä, mm. juurikin valtava energian määrä.
Kello pirisikin heti seitsemältä aamulla, Rivo ei ollut yhtään messissä. Sen mielestä sunnuntaina ei vaan herätä tähän aikaan. Nopeasti se kuitenkin piristyi kun remmit otti käteen ja taas mentiin. Sen verran "pidätettiinkin" aamu ulkoilua, että sain otettua tarvittavat tavarat mukaan ja pienen aamulenkin jälkeen autoon ja matkaan :).
Ihan pienenä Rivo pelkäsi autoilua ja se oli ehdottomasti se viimoinen asia mitä se tahtoi tehdä, nykyään se onneksi menee autoon enemmän kuin mielellään ja ihmettelee maailman menoa ikkunoista. Saavuttiin näyttelypaikalle ja johan nuori mies oli täynnä tarmoa. Kaikki olisi pitänyt päästä tutkimaan HETI NYT. Mielummin tietysti tuo asenne, kuin että olisi pelottanut, mutta kyllä siinä olkapää venyi ikävästä muutaman kerran. Onneksi kuitenkin myös malttoi kävellä nätistikin. Nuorelle miehelle on selkeästi vielä hankala paikka tuommoinen ihmispaljous, joten mätsäreihin lähdemme ihmettelemään :). Löydettiin meidän kehä ja asetuttiin siihen, alettiin tekemään pienen pientä tottista, vähän sivulle tuloja ja siinä paikallaan liikkumista. Hyvin se malttoi työntekoon keskittyä.
Samaan näyttelyyn oli tarkoitus Rivon emän tulla omistajansa kanssa, sitä odotin innolla, koska en ollut aiemmin tavannut. Rivo on kyllä päästään ihan kopio äitinsa kanssa. Aikaa oli olevinaan vielä kehän alkuun vaikka kuinka, mutta yht'äkkiä ne bokserit loppui ja kehään huudettiin rotikoiden junnuurokset. Joten... siinä sitä sitten mentiin :D.
Rivo oli enemmän kuin täysillä messissä. Lähdettiin juoksemaan kehää ympäri tuomarin kehotuksesta ja Rivosta olisi ollut paljon mukavampi repiä hihnaa tai mun takin hihaan. Monista nätimmistä ja muutamasta vähän vähemmästä kehotuksesta huolimatta, käskyt meni kuuroille korville. Tuomarinkin syliin Rivo olisi halunnut rynnistää täysillä.. Tuomari ei selkeästi arvostanut hyvinHYVIN energistä pientä rotikkapoikaa :). Ei sen puolesta, välillä en arvostanut minäkään, mutta peiliinhän sitä voi vaan katsoa ja nyt tietää mitä lähdetään taas harjoittelemaan. Rivo antoi todella hyvin tutkia hampaat. Olisin halunnut antaa sille palkkaa muun kropan tutkimisen ajan, jotta se olisi paremmin pysynyt paikallaan (koska RUOKA), mutta tuomari olikin äärimmäisen ripeä etenemään joten kun hän oli koiran takapäässä niin mulla oli edelleen käsi taskussa :). Tuomari sitten nosti meille arvosanan T, enkä edes ollut pettynyt siihen. Rivo on vielä niin äärettömän kehittymätön, etten H:ta parempaa edes odottanut sekä ei tuo sen käytös varmastikaan helpottanut asiaa. Kuitenkin, kuten aiemmin totesin niin päällisin puolin olin todella tyytyväinen, vaikkei ihan nappiin mennytkään. Kasvattajalle kerroin päivästä ja hän totesi "Maailman paras T:" ja niin se onkin. Vaikka Rivolla AIVAN liian paljon virtaa niin se oli reipas ja rohkea ja oli kokoajan valmis etenemään, antoi tuomarin tutkia ja koira oli positiivisella mielellä kokoajan. Päällisin puolin minäkin, vaikka muutaman kerran käytiin pimeämmällä puolella :D.
Rivon emä pärjäsi hienosti tuloksella AVO ERI AVK1 SA PN1 VSP! :) Rivon emän tapasin tosissaan ensimmäistä kertaa ja se oli todella mainio. Erittäin tulinen, sopivasti domivoina, tempperamenttinen ja erittäin avoin sekä ystävällinen narttu :).
Frigi lähti jo lauantai-iltana Caritalle (aksaohjaajansa) yökylään, sillä heilläkin oli sunnuntaina toiset kisansa ensimmäisen luokan hyppyradalla :). Frigi oli kerran aikaisemminkin käynyt ja sai LUVAn matkaansa, joten mitään sieltä ei tarvittu.. paitsi kisakokemusta, joka oli tämän matkan päätarkoitus ja saada selville asiat mitä pitää harjoitella ennen ensimmäistä virallista perusrataa. Tällä kertaa ei sijoitusta ohjausvirheen takia, mutta hyvä kokemus ja iloinen mieli säilyi niin koiralla kuin ohjaajalle, joten tavoitteet täyttyivät :). Frigi on niin löytänyt lajinsa agilitystä ja se onkin nyt ainoa laji, jota se jatkaa. Omasta käytöstä olen siirtänyt sen "eläkkeelle". Se on mun ensimmäinen kunnon harrastuskoira ja se on opetettu aika... päin prinkkalaa. Se on loistava tokokoira, mutta PK-tottiskentältä se naurettaisiin ulos. Koirakin on kuitenkin jo yli 6-vuotias, joten vähän myöhäistä (ja erittäin työlästä) alkaa opettamaan sen tottista uudestaan ja rehellisesti sanottuna, en näe sille tarvetta. Nyt Frigi jatkaa eteen-käskyn vahvistamista ja muutaman pikku jutun hiomista ja lähtevät sitten perusradoille. Carita mulle kertoi, että tavoitteena on nousta tänä vuonna kakkosiin ja ensi vuonna sitten kolmosiin :).
Caritalla on itsellään kaksi tiibetinspanieli rouvaa, Lily ja Daisy. Frigi tulee niiden kanssa ihan valvatan hyvin toimeen, joten siksi yökyläilyt ja päivähoidot onnistuvat todella hyvin. Itse teen 3-vuorotyötä, joten joskus joutuu tekemään kompromissejä, että treenit onnistuvat. Carita ja Frigi itsessään tulevat aivan loistavasti toimeen, Frigi jumaloi Caritaa ja Carita jumaloi Frigiä :). Valitettavasti kuvia Frigin aksakisoista ei tullut, joten laitan pari satunnaista kuvaa.
PS. Frigin morsmaikku, BH TK1 TK2 Mustantuiskun Savannah, menee ensi viikolla ultraan katsomaan onko siellä pikkuisia. Muutamat ruuat on jäänyt syömättä tässä viime päivinä ;). Pennut siis syntyvät Kennel Mind Breakersiin, kurkkaa!
Nyt on taas kulunut ihan liian pitkä aika päivittelystä, joten tulossa on taas aika tiivis paketti. Josko nyt tämän jälkeen vihdoin ja viimein kerkeäisi päivittelemään aina kun tapahtuu jotain. Tässä välissä onkin kerennyt paljon tapahtua enkä oikein tiedä mistä aloittaa, mutta asia kerrallaan :). Itse tosissaan aloitin jokin aika sitten kolmivuorotyön Turengin Valiolla, joten rytmin hakeminen on vienyt oman aikansa ja koirien treenaaminen jäi aika vähälle.
Frigi tosissaan aloitti reilu vuosi sitten treenaamaan taas aktiivisesti lainaohjaajan kanssa agilityä tavoitteellisesti ja he kävivätkin ensimmäiset kisansa 5.5.2016 ensimmäisen luokan hyppyradalla. Tuloskaan ei ollut yhtään pöllömpi, Frigi laukkasi radan ilman virhepisteitä ja ihanneaikaan suoraan kolmospalkintopallille ja napaten LUVAn heti matkaansa! Frigi on nyt 12.6. menossa toisen kerran ykkösluokan hyppyradalla, vaikkei sieltä mitään enää tarvitakaan, mutta hakemaan ihan kisakokemusta :).
Sijoitusnarttuni Ruuti, kävi maaliskuussa välikuvissa toteamassa luustonsa lonkkien, kyynärten ja koko selän osalta tällä hetkellä terveeksi. Tässä kesän aikana olisi tarkoitus kuvauttaa Ruuti myös virallisesti.
Ruuti myös korkkasi junnukehät Nurmeksen ryhmiksessä tuloksella JUN EH3 ja sai hyvän arvostelun! Ruuti edelleen aktiivisesti treenaa pelastuskoira puolella hakua ja jälkeä sekä tottista. Ruuti on myös menossa kesän aikana näyttelyihin, vielä vähän auki, että minnekö :).
Rivo on kasvanut kohisten kokoa, mutta aivoja odotellaan vielä. Rivo on nykypäivänä hyvinkin vilkas ja energinen nuori mies, ikää tuli mittariin vast ikään 10kk. Vastahan minä sen rääkyvän palleron kävin hakemassa..
Rivon kanssa treenataan tavoitteellisesti tokoa/tottista sekä PK-jälkeä. Nyt olemme kaksi kertaa käyneet maalimiehen kanssa leikkimässä ja toiveissa olisi nyt päästä ryhmään.
Rivo onkin ollut maalimiehen luona ihan elementissään ja ehdottomasti tästäkin jätetään tavoitteellinen harrastus. Rivolla on äärimmäisen korkea saalis ja puree todella hyvin, keskittyy tekemiseensä. Rivo on myös muutoinkin äärimmäisen helppo opettaa uusiin asioisin ja sen kanssa on muutenkin mukava työskennellä.
Rivo on tähän mennessä mun vaikein koira ja vähän ongelmia tiettyjen asioiden kanssa on ollut, mutta nyt alkaa jo helpottamaan ja ollaan löydetty yhteinen ääni :). Tästä sitten vaan eteenpäin!
Rivo on ilmoitettu 12.6. olevaan Tammelan KR:n korkkaamaan junnuluokat :).
Frigin luona kävi morsian, joka se astui onnistuneesti kaksi kertaa. Itselleni tästä pentueesta tulee tervueren- tai groenendaelnarttu, joka tulee jatkamaan matkaansa itselleen sopivaan sijoituskotiin. Pentue tulee syntymään Kennel Mind Breakersiin yhdistelmästä BH TK1 TK2 AGI1 Jet Black Fiji x BH TK1 TK2 Mustantuiskun Savannah. Pentujen odotetaan syntyvän elokuun alussa.
Samalla reissulla pojista saatiin vihdoin uudet muotikuvat, jotka laitan alle näytille :).
Toinen sijoitusnarttuni Hertta, treenaa edelleen aktiivisesti TOKOa ja alkavat pikku hiljaa olemaan valmiita korkkaamaan TOKOn alokasluokan, todella hienoa!
Elokuussa olisi tarkoitus sekä Hertta, että Rivo, kuvata virallisesti elokuussa Mevetissä.
Tässä nyt pikainen päivitys ja tästä kyllä jatketaan säännöllisesti!
- Netta & koirat -
Sunnuntaina 17.01.2016 olikin jännä kokemus eli minun ja Rivon ensimmäinen pentunäyttely :D. Edellisenä iltana jännitin jo todella paljon, enkä oikeastaan ymmärrä että miksi? Onhan noita näyttelyitä kierretty ennenkin. Vihdoin kuitenkin pääsin käymään virallisessa kehässä (vaikka pentunäyttely onkin epävirallinen, mutta ymmärsitte varmasti) oman rotikan kanssa :). Frodokin oli ilmoitettu vuosi sitten tuohon samaiseen näyttelyyn, mutta ei koskaan päästy sinne kun se alkoi viikkoa aikaisemmin ontumaan..
Rivolla oli aikamoista epävarmuutta ja suoraan sanottuna arkuutta pienenä pentuna ja vaikka onkin reipastunut nyt ihan äärettömän paljon, jännitin todella paljon miten se reagoisi ihmisiä täynnä olevaan halliin, alustoihin ja muuhun hälinään. Vaikka Rivolla onkin todetusti rusinat päässä ja ne toimivatkin, mutta silti pientä epävarmuutta joitain satunnaisia ihmisiä kohtaan esiintyy, joten myös tuomarin kohtaaminen hiukan mietitytti. Vastapainona jotkin täysin vieraat ihmiset se rakastaa ensinäkemällä puhki koko sielullaan. En ole vielä yhdistänyt mitään tiettyä piirrettä tai muuta vastaavaa, mikä herättää Rivossa epävarmuuden. Vai onko sellaista sitten edes? Positiivista kuitenkin on, että kokoajan mennään eteenpäin ja itse se menee kaikki kuitenkin katsomaan vaikka vähän jännittäisikin.
Päästiin paikanpäälle ja Rivon kun otin autosta niin se meni selvästi hämilleen, että missä me oikein ollaan ja mitä täällä tapahtuu :D. Kuitenkaan ei reagoinut mitenkään negatiivisesti, häntä pystyssä ja hihna kireällä pyrkimys eteenpäin, joten ei kun menoksi.
Halliin päästiin sisälle ja se ei ollut moksiskaan. Kaikki koirat olisi olleet ehdottomasti parhaita leikkikavereita, liukas alusta ei jännittänyt, ihmispaljous ei jännittänyt eikä muukaan hälinä haitannut mitenkään. Kuulutukset oli jänniä ja niille piti päätä käännellä ja sanoa hiljaa "tuff" pari kertaa, uteliaisuus kuitenkin tässäkin voitolla ja nopeasti se ne unohti :).
Ennen kehään menoa harjoiteltiin vähän juoksutusta, eipä aikaisemmin sitä oltu harjoiteltu, mutta onneksi sain positiivisesti yllättyä :). Tietysti äiskän hölkkääminen oli Rivosta vähän hauskaa, mutta tarvitsi sanoa vain "nätisti" niin se ravasi tosi nätisti vierellä. Joitain satunnaisia hyppyloikkia tuli, mutta ei mitään maata kaatavaa.
Nuorempia urospentuja oli kolme, yksi oli poissa ja me oltiinkin ensimmäisinä sitten Rivon kanssa. Rivon kanssa olen seisomisenkin yhdistänyt tokoon, tapa sama kuin keittiötokotreeneissä. Itse en näe tarpeelliseksi opettaa kunnollista näyttelyseisottamista, mutta tosi kivasti :D. Seisoi hienosti, vähän venyttäytyneenä, häntä heilui ja ryhti oli hyvä. Ei se kauaa kerralla malttanut, mutta tosi hyvin, olin tyytyväinen :).
Mentiin sitten yksilöarvosteluun ja tuomari olikin tosi rivakasti tulossa tutkimaan etten oikein kerennyt mitään sanomaan tai tekemään. Ikävästi kumartui Rivon päälle ja otti heti kiinni naamasta. Rivo meni jäykäksi ja kävi istumaan ja kyyristyi hiukan alaspäin, joten itse nopeasti otin kosketuskontaktin käsillä koiraan ja kehuin kovasti, sitten ryhtiä palasikin oikein hyvin. Tuomari katsoi hampaat eikä ollut ongelmaa, sitten itse tarjosin Rivolle nakin muuta tutkimista varten. Se sujuikin tosi hyvin ja tuomari oli tyytyväinen. Tuomari pyysi kolmiota ja sujui kivasti. Siirryttiin odottamaan muiden tutkimista. Paikan päällä oli myös Rivon sisko ja veli omistajineen sekä näiden kasvattaja :).
Kilpailuluokassa oli tietysti myös Rivon veli ja yksi vieras uros Rivon lisäksi. Rivo sai tulokseksi PEK2 ja veli PEK3. Tuomari perusteli valintojaan Rivon ja ykkösen välillä; Rivolla oli parhaimmat liikkeet kolmikosta, mutta ykkönen oli kaikista kehittynein ja valmeimman oloinen ja niinhän se olikin. Komea uroksen alku, ettei huonolle hävitty! Ja ennen kaikkea olin tyytyväinen kakaran käytökseen ja siihen, että sai oikein hyvän kokemuksen :).
Arvostelukin oli todella hyvä:
"Hyvät mittasuhteet. Hyvä päänmuoto. Kaunis ilme. Vielä hieman haja-asentoiset korvat. Purenta OK. Hieman kevyessä kunnossa. Hyvä etuosa. Reilusti takakulmia. Hyvä häntä. Väritys OK. Vielä hieman laineikas selkäkarva. Vetävä askel ja reipas käytös."
Seuraavaksi olisi suunnitelmissa Hämeenlinnan pentunäyttely huhtikuun lopussa isommissa pennuissa :). Sinne lähdetään oikein hyvällä mielellän tämän kokemuksen jälkeen!
Pari kuvaa näyttelystä vielä. Kuvannut Mikko Paavola.
Meillä ei kovin suuria uuden vuoden suunnitelmia ollut. Ihan kotosalla oltiin, olihan Rivon ensimmäinen uusi vuosi. Minua tietysti kiinnosti miten se reagoi paukkuihin.
Ihmettelin, miten siihen puoli kuuteen asti oli todella hiljaista eikä sen aikaisemmin ihmiset aloittaneet. Aikaisempina vuosina on aloitettu useampi tunti sallittua aiemmin.
Paukuttelut kun alkoivat, niin Rivo ei reagoinut sitten niin mitenkään. Käytiin aiemmin parin tunnin metsälenkki, niin se nukkui tyytyväisenä. Paukuttelu tiiheentyi ja osuivat osa aika lähellekin niin ei siltikään mitään. Käytiin sitten seitsemän aikaa nopea pissalenkki eikä ulkona paukut kiinnostaneet sen enempää kuin sisälläkään. Parille vinkuvalle raketille kallisti päätä, mutta jatkoi sitten häntä tötteröllä eteenpäin.
Yleensä luetaan vaan kuinka lapset/nuoret ampuivat raketin päin koirakkoa. Itse kun lähdimme tuolloin ulos ja ohitimme nuorisolauman aika läheltä, yksi heistä ääneen totesi: "Odotetaan, että koirat menee ensin ohi". Kiitos hänelle tästä!
Itselleni uusi vuosi on päivä muiden joukossa, joten lähdettiin vielä yhdeltätoista ennen puolen yön raketteja iltapissalle, koska olin jo menossa nukkumaan niiden jälkeen. Nyt otettiin mukaan pallo ja patukka ja vähän treenailtiin tuossa lähiruohikolla. Rivo teki hienoja perusasentosiirtymisiä eikä häiriintynyt paukuista työnteon lomasta :). Frigi ei ole koskaan pelännyt ilotulitteita, ei sitä tänäkään vuonna kiinnostunut. Frigin kanssa tehtiin kauko-käskyjä ja treenattiin vähän jääviä. Frigillä oli hiukan liikaa mielentilaa kaukokäskyihin pallon kanssa, joten siitä ei tullut sitten niin yhtään mitään. Saatiin yksi onnistunut maahan-seiso-vaihto ja jätettiin koko asia siihen :D.
Kahdeltatoista sitten katseltiin parvekkeelta paukut, Frigi tähysteli naapurustoa eikä kiinnittänyt huomiota ja Rivo vaan yritti syödä kaikki tuulen ja lintujen tuomat roskat lattialta :D. Tämän jälkeen mentiin nukkumaan eikä ketään häirinnyt paukuttelut tämän jälkeen.
Käytiin myös 27.11.2015 joulureissulla äitini luona, samalla tapasimme pitkästä aikaa Riikan ja hänen laumansa ja kävimme porukalla peltoilemassa.
Rivo oli aivan onnessaan niin monesta kaverista, ehdoton suosikki oli Muikku. Riikan 3vkoa vanhempi grontunpentu. Frigillä oli omia sisäisiä ongelmia, koska Dorkasta oli kasvanut iso ja komea mies. Frigi oli aina saanut omia tyttö-belgit itselleen ja nyt laumaan sisältyikin toinen uros. Frigi kauan kerjäsi verta nenästään ja Dorka sitten pikkusen sitä pölläyttikin. Nätisti sanoi, että lopeta tommonen turha egoilu. Tosin tästä Frigin ego meni täysin murskaksi ja se raahautui kotiin hihnanmitan verran perässä, pää alhaalla ja korvat luimussa. Äitille sitten kun päästiin, niin halittiin ja pusittiin vähän. Olo parani heti. Frigi tarvitsee joskus tuollaista henkistä tukea, eli läheisyyttä. Läheisyys parantaa kaiken :D.
Riikka toimi kameran takana, joten peltoreissusta saatiin kuvia. Todella hyvää ja menestyksekästi uutta vuotta 2016 kaikille! Katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan :).
