Koirasta luopuminen

Omat koirani eivät ole menossa mihinkään, mutta TÄMÄ tekstin pätkä herätti aika paljon ajatuksia. Positiivisia, negatiivisia ja sekavia. Tämä on hyvinkin kaksi piippuinen asia. Teksti ei pohjaudu tuohon linkkiin vaan myös omiin kokemuksiin ja ajatuksiin. Teksti oli sinällään ihan hyvä, sanalleen en ollut samaa mieltä, mutta pohja oli kyllä sama. Kannattaa lukea ja ajatella avoimesti. 

Eli... alat suunnittelemaan koiranottoa ja yleensä kuulee sen kuuluisan lauseen "Olethan valmis sitoutumaan koiraan seuraavaksi 15 vuodeksi?". Oletko? Olisitko? Tokihan yleisimmin ollaan ja aina ei ole kyse siitä. 
Minun mielestäni joskus se koirasta luopuminen on sen koiran parhaaksi. Jos se koira ei kiinnosta omistajaa, sille ei ole aikaa, talous kärsii liikaa, koiralle ei pärjätä tai tulee joku muu terveydellinen tai joskus yksinkertaisesti kemiat eivät vain kohtaa. Tokihan siihen aina pyritään, että "yhdessä koko loppuelämän, niin ylä- kuin alamäissä". Vaikka koira hämmentyy muutoksista, mutta joskus se muutos voi oikeasti olla parempi ja koirasta tulee huomattavasti onnellisempi. 

Olen myös huomannut ihan omastakin kokemuksesta, että tälläisillä asioilla tykätään hirveästi mässäillä ja juoruilla ja tehdä niitä omia analyysejä mitenkä nämä hommat "oikeasti menevät". Miksei voida ihan rehdisti kysyä, että miksi näin ja yrittää edes ymmärtää ja kuunnella mitä toisella on vastattavana? Sen typerän tuomitsemisen sijaan. 

Itsekin olen joutunut kolmesta koirasta luopumaan. Ensimmäisellä kerralla minulla oli kolme nuorta urosta (Frigi 2,5v, tervu 1,5v ja rotikka 12vkoa). Hyvin pian rotikan taloon astumisen jälkeen minulla todettiin koira-allergia, astma ja keuhkot olivat ihan sökönä. Lääkäri sanoi minulle, että pystyn varmasti vielä omistamaan koiria, mutta ensin pitää antaa keuhkojen parantua. Tämä tarkoitti sitä, että koirahilse ja -pöly kokonaan pois kuvioista. Lääkärin mukaan tämä veisi varmaan noin pari vuotta aikaa. Itse ajattelin omasta mielestäni silloin koirieni parasta ja päätin luopua niistä. Kaksi vuotta hoidossa ei kuullostanut kovin realistiselta. Tästä sitten ihmiset keksivät, että en vaan jaksanut kolmea nuorta koiraa ja olin nyt ahnehtinut ja hamstrannut niitä liikaa. Tuntui tosi mukavalta kun omalta elämältä on tippui pohja kokonaan. Frigin sain onneksi sattumien kauppana sitten takaisin. Siitä sitten vähän ajan päästä minulle tuli Frigin poika, Artzi. Artzi kotiutui minulla 12vkosena ja se oli n. 7kk vanha kun meidän taloon muutti vanhahko mummeli jolla oli heti joku ongelma mua kohtaan. Se alkoi kuitenkin häiritsemään mun koiria, pimpotteli ovikelloa, kolasi postilaatikkoa, hakkasi ovea ja hakkasi omia pattereitaan (asui mun yläkerrassa) ja sai koirat haukkumaan. Varsinkin Artzin. Se oli ollut todella pitkään sisäsiisti ja se alkoi peräti tekemään jätökset yksinollessaan sisälle ja huusi kuin syötävä. Mummeli teki sitten myös valituksia isännöitsijälle eikä mua enää uskottu. Mulle tuli lappu, että joko huutava koira tai kaikki. Olin juuri valmistunut koulusta ja työtön, joten ei ollut varaa uuteen asuntoon enkä saanut avustusta mistään, koska "lemmikkieläin ei ole syy". Samalla minulla todettiin eräs terveydellinen syy, joka ei mahdollistanut nuoren ja aktiivisen koiran pitoa. Joten Artzi lähti noin 9kk iässä. Taas minulle alkoi satelemaan yksityisviestejä. Eräs jopa kysyi minulta, että miksi luovuit Artzista ja erehdyin ajattelemaan, että kiva, ensimmäinen oikeasti suora kysymys siitä, mitä on tapahtunut. Kerroin avoimesti ja vastaukseksi sain "Valehtele vähän lisää!".

Sitä minä vaan mietin, että miksi koirakansa on niin suuresti koiran luopumista vastaan? Oli syy mikä tahansa, miksi siitä koirasta luovutaan, niin eikö se ole parempi, että se pääsee kotiin jossa siitä oikeasti välitetään. Mitenkään en kannata koirasta luopumista. Omistani en luopuisi mistään hinnasta vapaaehtoisesti, mutta itse olen sen oppinut... elämä antaa, elämä ottaa. Yritän vain ajatella monitahoisesti seisoskellen ja mietiskellen muiden saappaissa erilaisista näkökulmista. 

Kaikista eniten mua mietityttää se, että kuinka monella ihmisellä on oikeasti vääränlainen koira. Koira, jonka kanssa kemiat ei kohtaa ja/tai se yhteiselo on muusta syystä ihan helvettiä, mutta siitä koirasta ei uskalleta luopua, ajatellen koiran (ja omaakin) parasta, koska reaktiot ovat asiaa kohtaan ihan kamalat. 

Pentumiitti

Käytiin Rivon kanssa sen kasvattajan järjestämällä pentutapaamisella. Paikalla oli neljä siskoa ja yksi veli. Oikeastaan kyseessä ei ollut pelkkä pentutapaaminen vaan koko sen viikonlopun (käytiin siellä siis 25.10.) kestävä leiri, mutta me käytiin piipahtamassa vain tuolloin sunnuntaina. Itse leirikin olisi kiinnostanut kyllä, mutta suoraan sanottuna rahatilanne on ollut yhtä kuraa tämän sairasloman takia. Toukokuussa olisi suunnitteilla seuraava, niin sinne me ehdottomasti mennään Rivon kanssa :). Mutta takaisin itse asiaan... 

Kauaa me ei paikalla keretty olemaan kun auton sain vähän myöhässä lainaan. Pari tuntia siellä kuitenkin palloiltiin. Rivo oli tosi reipas, meni rohkeasti tapaamaan uusia ihmisiä ja tutustui siskoihinsa ja sisaruksiinsa :). Päästettiin pennut painimaan ja Rivo löysi heti yhdestä siskostaan leikkikaverin. Ne juoksivat ja painivat ja repivät toisiaan huulista ja korvista :D. 
Oli hauska huomata miten erilaisia persoonia pennut olivat. Rivo oli mielestäni huomattavasti rennompi ja huumorintajuisempi kuin sisaruksensa. Kahdella siskolla ja veljellä oli hieman pipo kireällä ja olivat hyvin tarkkoja rajoistaan :D. 

Rivo myös osoittautui nimensä veroiseksi ja olevinaan ymmärti enemmänkin naisista.. Siellä se oli siskonsa pöksyillä lipittämässä ja hyppi selkään nylkyttämään kuin isompikin mies.. Tähän kyllä puututaan ja paljon ollaan narttukoirien kanssa. Toiveissa ei ole mikään vajaa 50kiloinen hajujen perässä vetävä kiimakone :D. 

Muut lähti vähän ennen meitä, jäätiin vähäksi aikaa kasvattajan kanssa jutustelemaan. Kasvattajakin totesi, että Rivolla on päässä muutakin kuin kärpäsiä. Itsekin olen kyllä kiinnittänyt huomiota, että se on hyvinkin persoona. Kasvattajan mielestä Rivo sopii minulle nenä naamaan luonteensa puolesta ja olen hyvinkin samaa mieltä. Se on erittäin aktiivinen ja vilkas, samalla kuitenkin hyvinkin kiero :D. 

Lopuksi muutama kuva kakaroiden leikeistä: 

Eka rokotus

Käytiin pari päivää sitten ekassa rokotteessa. Aikaisemminkin oltiin eläinlääkäriasemalla vierailtu kun Rivo teloi jalkansa, mutta kyllä sai taas olla tyytyväinen sen käytökseen :). Kaikki sille hirveästi jutusteli ja kaikkia se uskollisesti kuunteli, istui ja katsoi suoraan silmiin, korvat luimussa ja häntä heilui hirveästi :D. Sitten jos joku tarjoutui rapsuttamaan, niin sitä oltiin niin ujopiimää. Kaikkia se meni katsomaan, mutta asenne tuntui olevan sellainen "No emmä nyt tiiä...hihi..... no okei, jos sä nyt kerta vaadit!". Sitten kun asetuttiin istumaan, niin se kävi nätisti makoilemaan ja kattelemaan ympärilleen kun oli vähän nurkkia käynyt nuuskuttelemassa.

Tutkimushuoneessa sitten mainitsin, että parilla sisaruksella on löytynyt hiivaa korvista, niin pyysin ne tarkistamaan. Elli sitten katsoikin ihan korvakäytäviin asti. Käytävissa ei ollut mitään ja korvanlehdessä oli hyvinkin vähän likaa. Todella hienosti Rivo antoi suorittaa kaikki tutkimukset, juurikin nuo korvat, purenta katsottiin ja nieluun kurkattiin, kuunneltiin keuhkot ja sydän ja kokeiltiin pallit ja sen sellaista. Rivo vaan istui/seisoi ja heilutteli häntää. Kaikki oli sille vaan ihan ookoo :D. Kaikista parasta oli kuitenkin ettei missään ollut mitään sanomista. 9vkoisena Rivolla oli toinen palli tehnyt pakoreissun takaisin ylös (oli ollut pentutarkastuksessa molemmat), mutta nyt oli molemmat laskeutuneet takaisin. 
Itse rokotetta Rivo ei edes huomannut, söi tyytyväisenä nameja mun kädestä. Elli kehuikin kovasti, hyvä luonteinen kaveri, hyvässä lihaskunnossa ikäisekseen ja jalat ovat täysin suorat! Painoa oli kertynyt 13,5vkoa ja varattiin samalla reissulla uusi rokotusaika :). 

Käytiin tuossa reilu viikko sitten pentumiitissä tapaamassa sisaruksia, siitä tulee seuraava teksti :). 

Pohdintoja serteistä

Päivitystaukoa taas tuli jonkun verran, kun omat henk.koht. asiat ovat pitäneet kivasti stressin korkealla ja jalat kiireisenä. Mutta tässä tulee nyt ajatuksia serteistä ja kuulumiset karvaisista kotona asuvista ja taustajoukoista :). 

Noniin, eli minut hyvin tuntevat tietävät etten ole mikään näyttelyihminen. Niissä on kiva käydä silloin tällöin pyörähtämässä ja kattomassa mitä tämä tuomari koira sanoo. Seuraava teksti pohjautuu siis ihan mun omiin ajatuksiin ja pohdintoihin, myöskään en välttämättä ole ihan tietoinen kaikista yksityiskohdista, mutta voisin kuvitella kuitenkin, että tiedän mihinkä perustan ajatukseni :P. Oikaiskaa toki, jos kirjoittelen höpöjä ja osallistukaa ajatuksen jakoon! 

Kuitenkin, höpöteltiin Saran näyttelyistä ja (sääli, hahah)serteistä. Olen aika usein pyöritellyt ajatusta, että miksi Suomessa junioriluokan koira on oikeutettu sertiin? Minun mielestäni se on aika turhaa, koska junnuluokan koira ei hyödy siitä sertistä mitään. Eihän junnuluokan koira voi saada cacibbiakaan? Mun mielestä oikeutus sertille olisi hyvä nuorten luokan ajoista lähtien. Enkä nyt mitenkään päin tarkoita sitten sitä, että yksikään junnukoira ei ole sertin arvoinen. 

Olen myös pohtinut, että miksi Suomessa ei ole JUN-SERT käytössä. Junnuserti toisi Suomeen lisää näyttelykansaa myös ulkomailta. Uskoisin ainakin, että moni lähtisi tavoittelemaan Suomen junnuvaliontitteliä :P. 

Toki voihan se olla myöskin, että en vaan ymmärrä sitä "sertin saamisen hohtoa" (niinkun mulle on sanottu) kun mulle ei ole sertin arvoista koiraa ;). Onhan Frigikin (vahvistamattomasti) Serbian ja Viron juniorimuotovalio ja on sillä ulkomailta sertejä, joten se "sertihohto" on tuttua jossain määrin. 

Ehkäpä Rivosta kasvaisi mun ensimmäinen sertin arvoinen koira ;). 

Rivo on kotiutunut tosi hyvin. Alussa se oli hyvinkin äänekäs ja pelokas, mutta nyt hänestä on kuoriutunut erittäin rohkea menijä! Ei pelkää ääniä ja ihmisetkin käy katsastamassa (välillä jopa ilman lupaakin...) reippaasti. Kasvattajakin sanoi, että tällä on niin paljon moottoria, että se sillä pääsee ylittämään pelkonsa, niinkun on käynytkin. Myös kasvattaja sanoi, että hänen mielestään tämä pentu sopi mulle erittäin hyvin ja olen kyllä samaa mieltä. Ihan mahti pentu.
Tällä hetkellä meillä on "ongelmana" sisälle rauhoittuminen, mutta ollaan parempaa päin. Yhdessä vaiheessa tuntui, että Rivo ei nukkunut kuin yöllä, mutta onneksi edes silloin.
Treenikentille odotan saavani tästä todella hyvän pelin! IPOsta en vielä tiedä, mutta TOKOa ja PK-jälkeä me aletaan ainakin. Rivo kun myös pitää ihmisistä (ainakin riittävästi) ja on hyvinkin aktiivinen ja täynnä menohaluja, niin hakukin voisi olla vaihtoehto. Tosin en tiedä kuinka paljon mammaa tämä laji innostaa. En ole kovin hyvin kyllä tutustunutkaan.. :D.
Innolla odotan mitä tästä kasvaa!

Frigi voi myös hyvin! Omalla tavallaan vähän haikeaa ajatella, että se täyttää jo 6vuotta ensi vuonna. Vastahan se oli vuoden ikäinen ruppana kun se tänne Suomeen matkusti :).
Frigi treenailee edelleen aktiivisesti ja kisakenttiä tavoitellen agilityä toisen ohjaajan kanssa ja hän on ollut hyvin tyytyväinen koiraan ja moni uskoo sen pärjäävän kisoissa. Tokoa pitäisi myös treenata, mutta olen vähän laiskistunut sen suhteen ja tavallaan antanut Frigille vähän "vapaata" siitä (hyvä tekosyy haha). Frigi pitää pentua onneksi kivasti kurissa, näyttää rajat ja huomattaa. Kuitenkin huolehtii ja leikkii toisen kanssa ja ottaa yllättävän lähelle. 

Ruutista on kasvanut hyvinkin kaunis nuori neiti. Ruuti treenailee ahkerasti edelleen PEKO-puolella hakua ja jälkeä sekä tottiksen alkeita. Ruuti on nyt ilmoitettu ensimmäiseen pentuluokkaansa Jyväskylään. Myös viralliset se on menossa korkkaamaan tammikuussa Kajaaniin. Odota ERITTÄIN innolla, että Ruuti kasvaa ja pääsee katsomaan mitä siitä tulee. Tykkään tästä koiran alusta hyvin paljon ja olen ollut todella tyytyväinen koirakkoon noin yleensä :). 

Hertan kanssa ollaan pidetty vähän hiljaiseloa. Kotona treenaillaan ja kasvetaan. Päätin nyt antaa Hertalle paljon aikaa ja rauhaa kasvaa ennenkuin mietitään mitään sen suurempia. Ensi kevään aikana terveystutkitutan sen ja sitten reilu kaksi vuotiaana otetaan vielä virallinen selkäkuva. Hertalle on tullut katseltua miesehdokkaita ja yksi on hyvin paljon ylitse muiden. Toki Hertan kohdalla on vielä monenmonta muttaa, ennen mitään varmoja päätöksiä :).

Ostin vähän aika sitten ensimmäisen järjestelmäkamerani (Nikon D300) ja sinnikkäästi olen yrittänyt opetella sitä käyttämään. Tähän mennessä on tullut onnistumisia ja sitten niitä täydellisiä epäonnistumisia :D. Meillä on oma kuvagalleria, käykää kattomassa!

Tässä kaikki tältä erää, tuli kaikki "oleellinen" vähän samaan pakettiin, mutta nyt yritän kyllä ryhdistäytyä tämän blogini kanssa :D. Hyvää syksyä! T. Netta & koirat. 

Uusi perheenjäsen

Onkin kertynyt jonkin verran päivittelytaukoa kun on ollut kaikenlaista. Muutto, murtunut nilkka, lääkäreitä, tutkimuksia, kokeita eikä vieläkää vastauksia.. Eiköhän se siitä ajan kanssa selviä. Onneksi nyt pahin tomu on laskeutunut, niin kerkeän vähän päivittelemäänkin :P

MUTTA! Saanen esitellä, meidän uusi perheenjäsen, pieni rotikkapoika, tulevaisuuden toive!

BOXLEE RAZOR

"Rivo"

Rivo tosissaan on lähtöisin Kennel Boxleesta. Rivon yhdistelmää katselin jo silloin kun Frodo oli vielä elossa ja lähetin sähköpostia. Sain mukavan vastaanoton ja pian menin tapaamaan kasvattajaa. Tuolloin selvisi, että urosvarauslista on tällä hetkellä niin pitkä, että tuskin kannattaa jäädä odottamaan. Kokeilin sitten muutamaa muutakin yhdistelmää, ulkomailta myöskin, mutta aina pennut olivat varattuja tai syntyivät kuolleena tai muuta vastaavaa. Sitten näin ilmoituksen, että tästä pentueesta vapautuikin yllättäin uros- ja narttupentu,joten etsivät omia kotejaan. Minä otin heti uroksesta yhteyttä, kävin katsomassa ja siitä sitten reilu viikon päästä hakemassa hänet ja tässä nyt ollaan. Ehkä siihen oli tämä mies syynä miksi mun kaikki muut suunnitelmat meni pieleen, enkä valita. Mahtava pienimies :).

Rivo oli tullessaan aika arka, hyvinkin äänekäs ja vähän sulkeutuneen oloinen. Iso maailma ja kahdeksan sisaruksen turva poissa niin ymmärtäähän tuon. Alussa piipitti ja ulvoi ja kiljui ja rääkyi kokoajan, koko ensimmäisen yön se huuti läpeensä. Vartin verran se aina silloin tällöin nukahti ja taas mentiin. Yleensä en anna pennulle periksi tuollaisissa huutamisjutuissa, mutta nyt en vaan pystynyt enää aamuyöstä kun väsytti, potutti ja varmaan vähän jo itkettikin. Mulla ei ole ikinä ollut tälläistä kiljukaulaa. Ulkonakin se oli vaan nokka kiinni mun puntissa ja piipitti kokoajan. Ihmiset varsinkin oli hyvinkin pelottavia sen melestä, välillä se eioikein tuntunut muakaan tunnistavan. 

Onneksi nyt kuitenkin viikon jälkeen, yöt nukutaan hyvin, ulkona riehutaan ja lenkkeillään, ihmiset vielä jännittää, mutta menee useimmiten jo katsomaan ja antaa rapsuttaa ilman mun tukea. Paljon ollaan tehty alusta asti hommaa tuon ihmisarkuuden kanssa ja hyvältä näyttää jo! Mä uskon kyllä, että siitä tulee ihmisiä kohtaan ihan reipas nuorimies. Mua ei haittaisi laisinkaan jos ihmiset ei kiinnosta sitä, mutta juurikin sen tunteen pitää olla välinpitämättömyys kuin pelko, ahdistus, stressi tai muu vastaava. 

Rivon kanssa tulevaisuudessa panostetaan TOKOon ja johonkin PK-lajiin, jälkeä olen ajatellut, mutta haku toisaalta myös kiinnostaisi. Ikinä en ole sen enempään tutustunut lajiin, enkä mitään tarkkoja juttuja tiedä siitä, mutta olisi kiva tutustua! :) Katsotaan myös IPOn mahdollisuus. Tällä hetkellä uskon siihen kyllä, Rivolla on todella voimakas saalis ja leluistakin se taistelee mielellään. TOKO-juttuja me ollaan aloitettu jo vähän treenailemaan, perusasentoa, maahanmenoa, istumista, ja eteentuloa. On kyllä todella näppärä pikku mies. Mä jotenkin osaan kuvitella vuoden päähän sille tosi hyvän tottiksen, kunhan en itse sössi sen kanssa. Katsotaan mihin päästään!

Sitten vielä, Frigin kanssa käytiin Tervakoski KVssä elokuun lopussa, tuloksena AV EH AVK2, kolmesta avoimen luokanuroksesta. Tuomarille ei kelvannut lähes kenenkään koiran kulmahampaiden asento. Siksi siis EH :). Tähän päättyykin Frigin tämän vuoden näyttelyura, katsotaan taas ensi kesänä uudestaan. 

Eukanuba Summer Show 2015

Tänään käytiin esiintymässä Helsingissä, Eukanuba Summer Show'ssa. Frigin olin sinne ilmoittanut, samoiten sijoitusnarttuni Hertan :). Sinne oli tavallaan sovittu "perhetreffit", joten siellä oli myös Frigin kaksi poikaa ja lähes kaikki Hertan sisarukset. Samoiten molempien pentueiden vanhemmat ilmoitettuna. 

Sää ei todellakaan suosinut, satoi vettä kuin... sanonko mistä. Onneksi meillä oli edes yksi teltta. Kamalasti siellä ei kerennyt olemaan, kun piti juosta koirien kanssa kehässä. Hertalla oli vielä tärppipäivät, niin pojat oli aika päästään pyörällä. 

Ensimmäisenä alkoi grontut, Frigi ja sen pojat olivat ainoat avoimen luokan urokset. Tuomari oli erittäin ripeä, hyvinkin vanha mies. 
Frigi sai tulokseksi AVO ERI AVK1, mikä oli mulle yllätys! Ajattelin, että sieltä tulee se perus EH. SA jäi saamatta liian leveän rinnan takia. Erittäin hieno tulos! Frigillä onkin ollut lähes 8kk taukoa näyttelykehistä, tämä oli hyvä korkkaus taas näihin karkeloihin. 
Frigin pojat saivat tuloksiksi EH:t. MB Atropos "Noksu" oli AVK2 ja MB Ares "Martti" AVK3. Hienot pojat! Myös poikien emä, Frigin entinen morsmaikku Bestia "Rem" oli AVO EH AVK2. Samasta syystä taisi jäädä ERI saamatta, kun on niin leveä ja roteva narttu. Itse taas juuri pidän Remistä näiden sen ominaisuuksien takia :P. 

Sitten alkoivat tervut, ensimmäisenä kehään meni Hertan veli MB Braveheart "Tico". Tico hienolla käytöksellä ja esiintymisellä oli JUN EH JUK3.
Itse lähdin sitten esittämään Hertan isää, Van Den Pillendyk Kharon "Deimos"ta. Deimoksen kanssa juoksimme itsemme tulokseen VAL ERI VAK2 SA PU3 VARA-CACIB. Onnea Daisy! Deimos esiintyi todella hienosti.
Sitten alkoikin tervujen junnunartut, siellä oli 3 koiraa ja kaikki olivat meidän omasta ryhmästä. Hertta ja sen kaksi siskoa.

Hertan esiintymisessä olisi ollut aika paljon parantamisen varaa, mutta veikkaan juoksujen tehneen omat tepposensa tuohonkin. MB Bedtime Stroy "Hertta", tulokseksi tuli JUN H, tarvitsee PALJON aikaa kehitykselleen ja sitähän me hänelle sitten suodaan. Aikaisintaan katsellaan uusia näyttelyitä loppuvuodesta, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä vasta ensi vuoden puolella :).
Hertan siskot sitten pärjäsivätkin tosi hienosti! MB Because of You "Dara"JUN ERI JUK1 ROP-JUN! Paljon onnea taas Daisylle :). Toinen sisko, MB Bad To The Bone "Jade" JUN ERI JUK2. Hienosti Jade esiintyi ja käyttäytyi! Lapsosten äitikoira, Mustantuiskun Savannah, myös AVO ERI AVK1 :). 

Tosi hieno päivä! Ja oli tosi kiva tavata nämä ihmiset! Ensi kerralla uudestaan! Nyt lopuksi Frigin ja Hertan arvostelut ja pari vanhaa näyttelykuvaa heistä. Oli niin kamala sää ettei kamalasti ollut iloa käyttää kameraa :). 

Frigin arvostelu:
"Hyvä tyyppinen. Hyvä pää, mutta ilme saisi olla parempi. Erinomaisesti rakentunut. Rinta on liian leveä. Liikkuu erittäin hyvin, mutta liian korkea hännän kanto."
AVO ERI AVK1

Hertan arvostelu:
"Hyvä tyyppinen. Hyvä pää, mutta ilme saisi olla parempi. Kroppa tarvitsee vielä paljon aikaa. Löysä edestä ja heikko takaa."
JUN H

Luonnetesti

Kävimme Frigin kanssa Hämeenlinnassa luonnetestissä tänään. :) Suoranaisia kuvia ei tullut, mutta video otettiin kyllä. Videon laitan sitten tänne myös esille kunhan kaveri kerkeää sen editoimaan. Ei siinä sen kummempia, laitan osa-alueet ja kuuluisat tekosyyt ja selittelyt perään. Eli siis oman näkemykseni asiasta. 

Toimintakyky: +1b Kohtuullisen pieni
Terävyys: +1b Koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puollustushalu: -1 Haluton
Taisteluhalu: +2b Kohtuullisen pieni
Hermorakenne: +1b Hermostunein pyrkimyksin
Tempperamentti: -1c Impulsiivinen
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukaukset: ++ laukauskokematon

Kokonaispistemäärä +93pist.
Tuomarit: Tea Yli-Suvanto & Auli Kiminki

Noniin, eli aika koiran näköinen kesti. Pehmeähän se on ja sitä kautta se paineistuu ja paineistettuna se reagoi laukauksiin. Tuota laukauskokemattomuutta en siis allekirjoita. Sanon käsi sydämella, Frigi ei ole paukkuarka. Kyllähän se siis reagoi testissä, se säpsähti, mutta juurikin pistän tuon paineen piikkiin. Me käydään uimassa rannalla, jossa on ampumarata vieressä sekä armeijan miinaharjoituskenttä. Ikinä se ei ole reagoinut niihin. Myöskään uutena vuotena tai ukkosella ei ole mitään ongelmaa. Voidaan olla ja elää ihan normaalisti. 

Terävyys ja tempperamentti ottivat laskua sen takia, kun Frigi "suojautui" kaikelta pahalta (kelkka, puollustus) alkamalla haistelemaan tai ihan vaan seisomalla paikallaan. Sen asenne oli "Se mitä en näe, en kuule, sitä ei ole!". Tuomari myös sanoi tempperamentista, että jos se olisi ollut koko testin ajan sellainen, mitä se oli kun ei tapahtunut mitään, niin se olisi merkitty +2 kohtuullisen vilkas. Frigi kuitenkin päätti mennä kuoreensa, joten siksi näin. 

Puollustuksessa Frigi oli sitä mieltä, että hyökkääjä oli heittämässä sille keppiä.. seinässä se sitten taas vetäytyi kuoreensa. Oli kummankin tuomarin kaveri ja nojasi heidän jalkojaan vasten :). Hassusti kyllä merkittiin tuo luoksepäästävyys.. Frigi oli sen takia heidän mielestään aavistuksen pidättyväinen, koska se ei heiluttanut häntää heille ollenkaan :D. Ei se oikein heiluta kenellekään, vaikka se kaveeraamaan meneekin. 

Kelkkaan Frigi ei reagoinut sitten niin yhtään mitenkään. Se vaan seisoi persus kelkkaan päin ja haisteli maata. Sitten kun sitä piti mennä katsomaan niin se itse meni heti kattomaan. Sitten kun yhdessä katsottiin sitä, niin se nappasi sen kelkka"ukon" päällä olevan paidan hihasta et saiko tätä repiä? :D
Haalari kun nousi, niin se säikähtä aikalailla ja päästi kunnon kurkku murinat. Ohituksessa ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa, vähän vilasi haalaria.
Tynnyriä se myös säikähti ja kierti koko hihnan mitalla että mitämitä ihmettä. Kuitenkin sitäkin tuli heti reippaasti kattomaan. 

Käsittelijän kanssa se ei repinyt mitään, mutta haki keppiä ja saalisti sitä maasta, kävi myös tomerasti viemässä kepin takaisin ohjaajan käteen tai sylkäsemässä sen jalkoihin, että heitä uudestaan! :D Mun kanssa se sitten repi tavalliseen tapaan, tosi hienosti ja hyvin, sellaista narulelua. 

Pimeä huone oli kyllä hauska.. Tilana oli semmonen kaksiosainen pikku mökki. Frigi lähti heti liikkeelle kun se päästettiin sinne ja tepasteli hienosti pitkin poikin ja etsi, että missä mä olen. Se vaan unohti nenäänsä käyttää :D. Se kävi siinä mun vieressä äärettömän monta kertaa. Siinä huoneen toisella puolella missä olin, oli semmoinen vanha uuni. Sitä se jähmettyi joka kerta katsomaan ilmeellä O.O. Hetken sitä töllisteltyään se taas jatkoi rauhaksiin matkaansa. Se ei edes älynny nenäänsä käyttää silloin kun mä sain luvan kutsua sitä. Se vaan jähmettyi paikalleen, ei vitsi se on täällä! Se myös seisoi mun vieressä kun kutsuin sitä niin sitten se taas lähti sinne väärään huoneeseen innokkaalla ravilla ja meni tervehtimään toista tuomaria häntä heiluen :D. 

Myös siksi halusin viedä Frigin luonnetestiin, koska olen käyttänyt sen reilu 2-vuotiaana MH-luonnekuvauksessa. Halusin nähdä, miten se on kasvanut, aikuistunut ja kehittynyt siitä. Vein sen tuonne luonnekuvaukseen kyllä iiiiiiiiiihan liian aikaisin. Se ei ollut yhtään henkisesti valmis siihen. Mutta nyt olin kyllä tyytyväinen tähän! Se on selvästi löytänyt tavan selvitä oudoista asioista, vaikka se ei ehkä paras mahdollinen tapa olekaan, mutta voisi se olla huomattavasti pahempikin! Se on kasvanut ja kehittynyt henkisesti ja on hyvin sinut itsensä kanssa :). 

Tämäkin jakaa laajalti mielipiteet, mutta mä olen edelleen sitä mieltä, että Frigi on jalostuskoira. Siinä on hyvät sekä huonot puolensa, mutta ne hyvät puolet on juurikin sellaisia, mitä haluan omaan linjaani. Jos joku sitä haluaa lainata jalostukseen, niin ehdottomasti lainaan, jos narttu on oikeanlainen. Todellakaan mikään joka nartun uros tuo ei ole. Toivon myös äärettömän kovasti, että mun omiin käsiin osuu sellainen gronttu- tai tervunarttu, joka on Frigille oikeanlainen, että saan Frigistä yhden pentueen oman kennelnimeni alle. :)