Suunnitelmia ja tavoitteita vuodelle 2016 :)!

Olen kovasti miettinyt meidän ensi vuoden tavoitteita :). Olen myös miettinyt mitä me saatiin aikaan Frigin kanssa. Tokoiltiin TK2 itsellemme ja käytiin luonnetestissä sekä muutamassa näyttelyssä. Frigi sai Turku KR:ssä elämänsä ensimmäisen PU-sijan Suomessa ja vielä VARA-SERT päälle! :D Mutta ei nyt mitään kummallisuuksia olla saatu aikaiseksi, mutta vuosi 2016 on molemmille koirille treeni- ja kisavuosi! 

Frigille olen haaveillut AD-koetta suoritettavaksi, mutta se pitäisi suorittaa heti ensi keväänä, koska Frigi täyttää 6 vuotta toukokuussa, mikä on taas AD-kokeen yläikäraja. Myöskin VOI1 (ehkä TK3?) voisi olla realistinen tavoite. Pitää mietiskellä alkaisiko tuon Frigin kanssa FH:ta touhuamaan kun sillä nenä toimii ja Rivon kanssa jäljestellään sitten kuitenkin.. Agilityssä on tavoite ensi vuodella saada muutama hyvä toimiva kisakokemus :).

Rivo nyt on pieni vielä, mutta kyllä mulle sillekin on tavoitteita. Se on kuitenkin hyvinkin potentiaalinen ja miellyttävä harrastuskaveri. BH-koe olisi toiveissa suorittaa pois alta ja ehkäpä korkata TOKOn ALO-luokka? Myöskin muutamassa näyttelyssä käydään. Se toteutuukin heti tammikuussa kun mennään Lahden pentunäyttelyyn. Tuijottelin myös huhtikuussa olevaan Hämeenlinnan pentunäyttelyä. Sinne se menisi isompiin pentuihin :). En ole ikinä omaa koiraa päässyt viemään pentunäyttelyyn. Toki Hertta kävi vuosi sitten, mutten sitä sillä lailla miellä omaksi koiraksi :). Myöskin siinä olevinaan on jotain hohtoa mennä viralliseen (vaikka pentunäyttely onkin epävirallinen, mutta pointti..) kehään. Vaikka periaatteessa sillä ei ole mitään väliä :D. Myöskin jäljestys siihen kondikseen, josko päästäisiin vuonna 2017 sitten aloittamaan kisaura? Sekä käydään maalimiehen leikitettävänä ja katsotaan IPO sen mukaan :). 

Tärkeintä kuitenkin, että kaikki pysytään terveenä ja meillä on mukavaa :). 

Pitäisi tuosta Rivosta saada uusia treenikuvia. Ja miksei videotakin. 

Sitä sun tätä

Pitäisi oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni tämän blogin kanssa. Meidänkin elämässä nyt jonkin verran tapahtuu ja olisi kirjoiteltavaa ja olen itse vielä sairaslomalla, niin aikaa olisi enemmän kuin laki sallii. Taas tulee semmonen tiivistetty paketti.

Alweiler Thorgunna "Ruuti" kävi 22.11.2015 Jyväskylä KV:ssä korkkaamassa näyttelyuransa pentuluokassa tuloksella PEK1 KP PNP1 VSP-PENTU! :)
Arvostelukaan ei huonolta näyttänyt.

Seuraavaksi Ruuti on menossa Kajaani KV:n ja sitten ihan junioriluokkaan :). Itse odottelen jo kovasti, mitä Ruutista sanotaan. 

Kotona touhutaan perusjuttuja, lenkkiä ja treeniä. Rivosta on kuoriutunut aika kelpo rottis :). Sen mielestä yhdessä tekeminen on parasta ikinä, se on todella ohjaajaläheinen. Se tahtoo jakaa kaiken mun kanssa ja mun kanssa leikkiminen tai opetteleminen, ihan sama mikä/mitä, on parasta. Odotankin innolla jo, kun se alkaa olemaan kilpaiässä :). BH-kokeen haluan käydä suorittamassa ensimmäisenä pois :D. Muutoin me aiotaan TOKO- ja PK-jälkiurille Rivon kanssa. IPOkin kiinnostaa ja maalimiehen kanssa ollaan menossa leikkimään jossain vaiheessa, niin sitä harrastusta katsotaan sitten :). Nenä tuolla toimii uskomattoman hyvin ja se on hyvinkin innokas sitä käyttämään.
Olen nyt muutaman päivän tehnyt niin, että se syö aamu- ja iltaruokansa nappulat treenin ohessa. Lihat sun muut saa syö kupista sitten lopuksi, mutta niidenkin eteen joutuu jotain tekemään. Kaikkensa se kyllä ruokansa eteen tekee, muuta ei voi sanoa :D.
Eilen käytiin Rivon kanssa ottamassa tehosterokotteet. Painoa oli 17,3kg ja ikää tulee ylihuomenna tasan 4kk jo :). Eläinlääkäri kehui kovasti sen luonnetta ja täytyy kyllä itsekin sanoa, että onhan tuo tosi mainio. Siinä se istui paikallaan pöydällä kun eläinlääkäri tutki sen silmiä ja korvia sekä katsoi suuhun. Minä en siitä edes kiinni pitänyt vaan rapsuttelin vähän sen selkää :).
Rivo on ilmoitettu Lahden pentunäyttelyyn 17.1.2016. Kyllä jännittää jo valmiiksi :D.

Frigi on edelleen TOKO-"uraltaan" tauolla. Edelleen käy aksatreeneissä ja ensi keväänä vissiin ensimmäisiin virallisiin kisoihin :). Vuoden vaihteen jälkeen ensimmäisiä möllikisoja. Kauheasti Frigi on saanut kehuja agilitykoiran roolistaan. Onneksi etsin sille ohjaajan :).
Pitäisi kyllä itse nyt ryhdistäytyä ja ruveta tekemään sen kanssa sitä voittajaluokkaa kunnolla kasaan. Frigissäkin on äärimmäisen paljon potentiaalia. Ehkä ensi keväänä sitten voittajaluokan korkkaus? :). 

Rivosta ja Frodosta pari kuvaa vielä, kun meilla oli pari päivää vähän lunta :). Mun kameran käsittelytaidot ei kyllä osuneet sään kanssa yhtään yksiin, mutta näkeehän noista olennaisimman :D. Rivolla kuvissa ikää n. 15,5vkoa. 

Frigi on aina rakastanut lunta ihan kamalasti ja perinteiset päättömät lumihepulit tulee aina vedettyä. Mietiskelin, että mitähän Rivo tuumaa lumesta ja kun päästin sen irti, niin sen kuppi meni ihan nurin :D. Se juoksi ihan hulluna häntä maata viistäen ja yritti syödä tuon kaiken valkoisen aineen. Frigin kun päästin perään irti, niin se sai samanlaiset hepulit kuin Rivo. Rivo sitten tästä innostui uudestaan ja molemmat juoksi hepulijuoksua korvat takana ja hirveä hepuli-ilme naamassa :D. 


Nyt ne kuvat:

Koirasta luopuminen

Omat koirani eivät ole menossa mihinkään, mutta TÄMÄ tekstin pätkä herätti aika paljon ajatuksia. Positiivisia, negatiivisia ja sekavia. Tämä on hyvinkin kaksi piippuinen asia. Teksti ei pohjaudu tuohon linkkiin vaan myös omiin kokemuksiin ja ajatuksiin. Teksti oli sinällään ihan hyvä, sanalleen en ollut samaa mieltä, mutta pohja oli kyllä sama. Kannattaa lukea ja ajatella avoimesti. 

Eli... alat suunnittelemaan koiranottoa ja yleensä kuulee sen kuuluisan lauseen "Olethan valmis sitoutumaan koiraan seuraavaksi 15 vuodeksi?". Oletko? Olisitko? Tokihan yleisimmin ollaan ja aina ei ole kyse siitä. 
Minun mielestäni joskus se koirasta luopuminen on sen koiran parhaaksi. Jos se koira ei kiinnosta omistajaa, sille ei ole aikaa, talous kärsii liikaa, koiralle ei pärjätä tai tulee joku muu terveydellinen tai joskus yksinkertaisesti kemiat eivät vain kohtaa. Tokihan siihen aina pyritään, että "yhdessä koko loppuelämän, niin ylä- kuin alamäissä". Vaikka koira hämmentyy muutoksista, mutta joskus se muutos voi oikeasti olla parempi ja koirasta tulee huomattavasti onnellisempi. 

Olen myös huomannut ihan omastakin kokemuksesta, että tälläisillä asioilla tykätään hirveästi mässäillä ja juoruilla ja tehdä niitä omia analyysejä mitenkä nämä hommat "oikeasti menevät". Miksei voida ihan rehdisti kysyä, että miksi näin ja yrittää edes ymmärtää ja kuunnella mitä toisella on vastattavana? Sen typerän tuomitsemisen sijaan. 

Itsekin olen joutunut kolmesta koirasta luopumaan. Ensimmäisellä kerralla minulla oli kolme nuorta urosta (Frigi 2,5v, tervu 1,5v ja rotikka 12vkoa). Hyvin pian rotikan taloon astumisen jälkeen minulla todettiin koira-allergia, astma ja keuhkot olivat ihan sökönä. Lääkäri sanoi minulle, että pystyn varmasti vielä omistamaan koiria, mutta ensin pitää antaa keuhkojen parantua. Tämä tarkoitti sitä, että koirahilse ja -pöly kokonaan pois kuvioista. Lääkärin mukaan tämä veisi varmaan noin pari vuotta aikaa. Itse ajattelin omasta mielestäni silloin koirieni parasta ja päätin luopua niistä. Kaksi vuotta hoidossa ei kuullostanut kovin realistiselta. Tästä sitten ihmiset keksivät, että en vaan jaksanut kolmea nuorta koiraa ja olin nyt ahnehtinut ja hamstrannut niitä liikaa. Tuntui tosi mukavalta kun omalta elämältä on tippui pohja kokonaan. Frigin sain onneksi sattumien kauppana sitten takaisin. Siitä sitten vähän ajan päästä minulle tuli Frigin poika, Artzi. Artzi kotiutui minulla 12vkosena ja se oli n. 7kk vanha kun meidän taloon muutti vanhahko mummeli jolla oli heti joku ongelma mua kohtaan. Se alkoi kuitenkin häiritsemään mun koiria, pimpotteli ovikelloa, kolasi postilaatikkoa, hakkasi ovea ja hakkasi omia pattereitaan (asui mun yläkerrassa) ja sai koirat haukkumaan. Varsinkin Artzin. Se oli ollut todella pitkään sisäsiisti ja se alkoi peräti tekemään jätökset yksinollessaan sisälle ja huusi kuin syötävä. Mummeli teki sitten myös valituksia isännöitsijälle eikä mua enää uskottu. Mulle tuli lappu, että joko huutava koira tai kaikki. Olin juuri valmistunut koulusta ja työtön, joten ei ollut varaa uuteen asuntoon enkä saanut avustusta mistään, koska "lemmikkieläin ei ole syy". Samalla minulla todettiin eräs terveydellinen syy, joka ei mahdollistanut nuoren ja aktiivisen koiran pitoa. Joten Artzi lähti noin 9kk iässä. Taas minulle alkoi satelemaan yksityisviestejä. Eräs jopa kysyi minulta, että miksi luovuit Artzista ja erehdyin ajattelemaan, että kiva, ensimmäinen oikeasti suora kysymys siitä, mitä on tapahtunut. Kerroin avoimesti ja vastaukseksi sain "Valehtele vähän lisää!".

Sitä minä vaan mietin, että miksi koirakansa on niin suuresti koiran luopumista vastaan? Oli syy mikä tahansa, miksi siitä koirasta luovutaan, niin eikö se ole parempi, että se pääsee kotiin jossa siitä oikeasti välitetään. Mitenkään en kannata koirasta luopumista. Omistani en luopuisi mistään hinnasta vapaaehtoisesti, mutta itse olen sen oppinut... elämä antaa, elämä ottaa. Yritän vain ajatella monitahoisesti seisoskellen ja mietiskellen muiden saappaissa erilaisista näkökulmista. 

Kaikista eniten mua mietityttää se, että kuinka monella ihmisellä on oikeasti vääränlainen koira. Koira, jonka kanssa kemiat ei kohtaa ja/tai se yhteiselo on muusta syystä ihan helvettiä, mutta siitä koirasta ei uskalleta luopua, ajatellen koiran (ja omaakin) parasta, koska reaktiot ovat asiaa kohtaan ihan kamalat. 

Pentumiitti

Käytiin Rivon kanssa sen kasvattajan järjestämällä pentutapaamisella. Paikalla oli neljä siskoa ja yksi veli. Oikeastaan kyseessä ei ollut pelkkä pentutapaaminen vaan koko sen viikonlopun (käytiin siellä siis 25.10.) kestävä leiri, mutta me käytiin piipahtamassa vain tuolloin sunnuntaina. Itse leirikin olisi kiinnostanut kyllä, mutta suoraan sanottuna rahatilanne on ollut yhtä kuraa tämän sairasloman takia. Toukokuussa olisi suunnitteilla seuraava, niin sinne me ehdottomasti mennään Rivon kanssa :). Mutta takaisin itse asiaan... 

Kauaa me ei paikalla keretty olemaan kun auton sain vähän myöhässä lainaan. Pari tuntia siellä kuitenkin palloiltiin. Rivo oli tosi reipas, meni rohkeasti tapaamaan uusia ihmisiä ja tutustui siskoihinsa ja sisaruksiinsa :). Päästettiin pennut painimaan ja Rivo löysi heti yhdestä siskostaan leikkikaverin. Ne juoksivat ja painivat ja repivät toisiaan huulista ja korvista :D. 
Oli hauska huomata miten erilaisia persoonia pennut olivat. Rivo oli mielestäni huomattavasti rennompi ja huumorintajuisempi kuin sisaruksensa. Kahdella siskolla ja veljellä oli hieman pipo kireällä ja olivat hyvin tarkkoja rajoistaan :D. 

Rivo myös osoittautui nimensä veroiseksi ja olevinaan ymmärti enemmänkin naisista.. Siellä se oli siskonsa pöksyillä lipittämässä ja hyppi selkään nylkyttämään kuin isompikin mies.. Tähän kyllä puututaan ja paljon ollaan narttukoirien kanssa. Toiveissa ei ole mikään vajaa 50kiloinen hajujen perässä vetävä kiimakone :D. 

Muut lähti vähän ennen meitä, jäätiin vähäksi aikaa kasvattajan kanssa jutustelemaan. Kasvattajakin totesi, että Rivolla on päässä muutakin kuin kärpäsiä. Itsekin olen kyllä kiinnittänyt huomiota, että se on hyvinkin persoona. Kasvattajan mielestä Rivo sopii minulle nenä naamaan luonteensa puolesta ja olen hyvinkin samaa mieltä. Se on erittäin aktiivinen ja vilkas, samalla kuitenkin hyvinkin kiero :D. 

Lopuksi muutama kuva kakaroiden leikeistä: 

Eka rokotus

Käytiin pari päivää sitten ekassa rokotteessa. Aikaisemminkin oltiin eläinlääkäriasemalla vierailtu kun Rivo teloi jalkansa, mutta kyllä sai taas olla tyytyväinen sen käytökseen :). Kaikki sille hirveästi jutusteli ja kaikkia se uskollisesti kuunteli, istui ja katsoi suoraan silmiin, korvat luimussa ja häntä heilui hirveästi :D. Sitten jos joku tarjoutui rapsuttamaan, niin sitä oltiin niin ujopiimää. Kaikkia se meni katsomaan, mutta asenne tuntui olevan sellainen "No emmä nyt tiiä...hihi..... no okei, jos sä nyt kerta vaadit!". Sitten kun asetuttiin istumaan, niin se kävi nätisti makoilemaan ja kattelemaan ympärilleen kun oli vähän nurkkia käynyt nuuskuttelemassa.

Tutkimushuoneessa sitten mainitsin, että parilla sisaruksella on löytynyt hiivaa korvista, niin pyysin ne tarkistamaan. Elli sitten katsoikin ihan korvakäytäviin asti. Käytävissa ei ollut mitään ja korvanlehdessä oli hyvinkin vähän likaa. Todella hienosti Rivo antoi suorittaa kaikki tutkimukset, juurikin nuo korvat, purenta katsottiin ja nieluun kurkattiin, kuunneltiin keuhkot ja sydän ja kokeiltiin pallit ja sen sellaista. Rivo vaan istui/seisoi ja heilutteli häntää. Kaikki oli sille vaan ihan ookoo :D. Kaikista parasta oli kuitenkin ettei missään ollut mitään sanomista. 9vkoisena Rivolla oli toinen palli tehnyt pakoreissun takaisin ylös (oli ollut pentutarkastuksessa molemmat), mutta nyt oli molemmat laskeutuneet takaisin. 
Itse rokotetta Rivo ei edes huomannut, söi tyytyväisenä nameja mun kädestä. Elli kehuikin kovasti, hyvä luonteinen kaveri, hyvässä lihaskunnossa ikäisekseen ja jalat ovat täysin suorat! Painoa oli kertynyt 13,5vkoa ja varattiin samalla reissulla uusi rokotusaika :). 

Käytiin tuossa reilu viikko sitten pentumiitissä tapaamassa sisaruksia, siitä tulee seuraava teksti :). 

Pohdintoja serteistä

Päivitystaukoa taas tuli jonkun verran, kun omat henk.koht. asiat ovat pitäneet kivasti stressin korkealla ja jalat kiireisenä. Mutta tässä tulee nyt ajatuksia serteistä ja kuulumiset karvaisista kotona asuvista ja taustajoukoista :). 

Noniin, eli minut hyvin tuntevat tietävät etten ole mikään näyttelyihminen. Niissä on kiva käydä silloin tällöin pyörähtämässä ja kattomassa mitä tämä tuomari koira sanoo. Seuraava teksti pohjautuu siis ihan mun omiin ajatuksiin ja pohdintoihin, myöskään en välttämättä ole ihan tietoinen kaikista yksityiskohdista, mutta voisin kuvitella kuitenkin, että tiedän mihinkä perustan ajatukseni :P. Oikaiskaa toki, jos kirjoittelen höpöjä ja osallistukaa ajatuksen jakoon! 

Kuitenkin, höpöteltiin Saran näyttelyistä ja (sääli, hahah)serteistä. Olen aika usein pyöritellyt ajatusta, että miksi Suomessa junioriluokan koira on oikeutettu sertiin? Minun mielestäni se on aika turhaa, koska junnuluokan koira ei hyödy siitä sertistä mitään. Eihän junnuluokan koira voi saada cacibbiakaan? Mun mielestä oikeutus sertille olisi hyvä nuorten luokan ajoista lähtien. Enkä nyt mitenkään päin tarkoita sitten sitä, että yksikään junnukoira ei ole sertin arvoinen. 

Olen myös pohtinut, että miksi Suomessa ei ole JUN-SERT käytössä. Junnuserti toisi Suomeen lisää näyttelykansaa myös ulkomailta. Uskoisin ainakin, että moni lähtisi tavoittelemaan Suomen junnuvaliontitteliä :P. 

Toki voihan se olla myöskin, että en vaan ymmärrä sitä "sertin saamisen hohtoa" (niinkun mulle on sanottu) kun mulle ei ole sertin arvoista koiraa ;). Onhan Frigikin (vahvistamattomasti) Serbian ja Viron juniorimuotovalio ja on sillä ulkomailta sertejä, joten se "sertihohto" on tuttua jossain määrin. 

Ehkäpä Rivosta kasvaisi mun ensimmäinen sertin arvoinen koira ;). 

Rivo on kotiutunut tosi hyvin. Alussa se oli hyvinkin äänekäs ja pelokas, mutta nyt hänestä on kuoriutunut erittäin rohkea menijä! Ei pelkää ääniä ja ihmisetkin käy katsastamassa (välillä jopa ilman lupaakin...) reippaasti. Kasvattajakin sanoi, että tällä on niin paljon moottoria, että se sillä pääsee ylittämään pelkonsa, niinkun on käynytkin. Myös kasvattaja sanoi, että hänen mielestään tämä pentu sopi mulle erittäin hyvin ja olen kyllä samaa mieltä. Ihan mahti pentu.
Tällä hetkellä meillä on "ongelmana" sisälle rauhoittuminen, mutta ollaan parempaa päin. Yhdessä vaiheessa tuntui, että Rivo ei nukkunut kuin yöllä, mutta onneksi edes silloin.
Treenikentille odotan saavani tästä todella hyvän pelin! IPOsta en vielä tiedä, mutta TOKOa ja PK-jälkeä me aletaan ainakin. Rivo kun myös pitää ihmisistä (ainakin riittävästi) ja on hyvinkin aktiivinen ja täynnä menohaluja, niin hakukin voisi olla vaihtoehto. Tosin en tiedä kuinka paljon mammaa tämä laji innostaa. En ole kovin hyvin kyllä tutustunutkaan.. :D.
Innolla odotan mitä tästä kasvaa!

Frigi voi myös hyvin! Omalla tavallaan vähän haikeaa ajatella, että se täyttää jo 6vuotta ensi vuonna. Vastahan se oli vuoden ikäinen ruppana kun se tänne Suomeen matkusti :).
Frigi treenailee edelleen aktiivisesti ja kisakenttiä tavoitellen agilityä toisen ohjaajan kanssa ja hän on ollut hyvin tyytyväinen koiraan ja moni uskoo sen pärjäävän kisoissa. Tokoa pitäisi myös treenata, mutta olen vähän laiskistunut sen suhteen ja tavallaan antanut Frigille vähän "vapaata" siitä (hyvä tekosyy haha). Frigi pitää pentua onneksi kivasti kurissa, näyttää rajat ja huomattaa. Kuitenkin huolehtii ja leikkii toisen kanssa ja ottaa yllättävän lähelle. 

Ruutista on kasvanut hyvinkin kaunis nuori neiti. Ruuti treenailee ahkerasti edelleen PEKO-puolella hakua ja jälkeä sekä tottiksen alkeita. Ruuti on nyt ilmoitettu ensimmäiseen pentuluokkaansa Jyväskylään. Myös viralliset se on menossa korkkaamaan tammikuussa Kajaaniin. Odota ERITTÄIN innolla, että Ruuti kasvaa ja pääsee katsomaan mitä siitä tulee. Tykkään tästä koiran alusta hyvin paljon ja olen ollut todella tyytyväinen koirakkoon noin yleensä :). 

Hertan kanssa ollaan pidetty vähän hiljaiseloa. Kotona treenaillaan ja kasvetaan. Päätin nyt antaa Hertalle paljon aikaa ja rauhaa kasvaa ennenkuin mietitään mitään sen suurempia. Ensi kevään aikana terveystutkitutan sen ja sitten reilu kaksi vuotiaana otetaan vielä virallinen selkäkuva. Hertalle on tullut katseltua miesehdokkaita ja yksi on hyvin paljon ylitse muiden. Toki Hertan kohdalla on vielä monenmonta muttaa, ennen mitään varmoja päätöksiä :).

Ostin vähän aika sitten ensimmäisen järjestelmäkamerani (Nikon D300) ja sinnikkäästi olen yrittänyt opetella sitä käyttämään. Tähän mennessä on tullut onnistumisia ja sitten niitä täydellisiä epäonnistumisia :D. Meillä on oma kuvagalleria, käykää kattomassa!

Tässä kaikki tältä erää, tuli kaikki "oleellinen" vähän samaan pakettiin, mutta nyt yritän kyllä ryhdistäytyä tämän blogini kanssa :D. Hyvää syksyä! T. Netta & koirat. 

Uusi perheenjäsen

Onkin kertynyt jonkin verran päivittelytaukoa kun on ollut kaikenlaista. Muutto, murtunut nilkka, lääkäreitä, tutkimuksia, kokeita eikä vieläkää vastauksia.. Eiköhän se siitä ajan kanssa selviä. Onneksi nyt pahin tomu on laskeutunut, niin kerkeän vähän päivittelemäänkin :P

MUTTA! Saanen esitellä, meidän uusi perheenjäsen, pieni rotikkapoika, tulevaisuuden toive!

BOXLEE RAZOR

"Rivo"

Rivo tosissaan on lähtöisin Kennel Boxleesta. Rivon yhdistelmää katselin jo silloin kun Frodo oli vielä elossa ja lähetin sähköpostia. Sain mukavan vastaanoton ja pian menin tapaamaan kasvattajaa. Tuolloin selvisi, että urosvarauslista on tällä hetkellä niin pitkä, että tuskin kannattaa jäädä odottamaan. Kokeilin sitten muutamaa muutakin yhdistelmää, ulkomailta myöskin, mutta aina pennut olivat varattuja tai syntyivät kuolleena tai muuta vastaavaa. Sitten näin ilmoituksen, että tästä pentueesta vapautuikin yllättäin uros- ja narttupentu,joten etsivät omia kotejaan. Minä otin heti uroksesta yhteyttä, kävin katsomassa ja siitä sitten reilu viikon päästä hakemassa hänet ja tässä nyt ollaan. Ehkä siihen oli tämä mies syynä miksi mun kaikki muut suunnitelmat meni pieleen, enkä valita. Mahtava pienimies :).

Rivo oli tullessaan aika arka, hyvinkin äänekäs ja vähän sulkeutuneen oloinen. Iso maailma ja kahdeksan sisaruksen turva poissa niin ymmärtäähän tuon. Alussa piipitti ja ulvoi ja kiljui ja rääkyi kokoajan, koko ensimmäisen yön se huuti läpeensä. Vartin verran se aina silloin tällöin nukahti ja taas mentiin. Yleensä en anna pennulle periksi tuollaisissa huutamisjutuissa, mutta nyt en vaan pystynyt enää aamuyöstä kun väsytti, potutti ja varmaan vähän jo itkettikin. Mulla ei ole ikinä ollut tälläistä kiljukaulaa. Ulkonakin se oli vaan nokka kiinni mun puntissa ja piipitti kokoajan. Ihmiset varsinkin oli hyvinkin pelottavia sen melestä, välillä se eioikein tuntunut muakaan tunnistavan. 

Onneksi nyt kuitenkin viikon jälkeen, yöt nukutaan hyvin, ulkona riehutaan ja lenkkeillään, ihmiset vielä jännittää, mutta menee useimmiten jo katsomaan ja antaa rapsuttaa ilman mun tukea. Paljon ollaan tehty alusta asti hommaa tuon ihmisarkuuden kanssa ja hyvältä näyttää jo! Mä uskon kyllä, että siitä tulee ihmisiä kohtaan ihan reipas nuorimies. Mua ei haittaisi laisinkaan jos ihmiset ei kiinnosta sitä, mutta juurikin sen tunteen pitää olla välinpitämättömyys kuin pelko, ahdistus, stressi tai muu vastaava. 

Rivon kanssa tulevaisuudessa panostetaan TOKOon ja johonkin PK-lajiin, jälkeä olen ajatellut, mutta haku toisaalta myös kiinnostaisi. Ikinä en ole sen enempään tutustunut lajiin, enkä mitään tarkkoja juttuja tiedä siitä, mutta olisi kiva tutustua! :) Katsotaan myös IPOn mahdollisuus. Tällä hetkellä uskon siihen kyllä, Rivolla on todella voimakas saalis ja leluistakin se taistelee mielellään. TOKO-juttuja me ollaan aloitettu jo vähän treenailemaan, perusasentoa, maahanmenoa, istumista, ja eteentuloa. On kyllä todella näppärä pikku mies. Mä jotenkin osaan kuvitella vuoden päähän sille tosi hyvän tottiksen, kunhan en itse sössi sen kanssa. Katsotaan mihin päästään!

Sitten vielä, Frigin kanssa käytiin Tervakoski KVssä elokuun lopussa, tuloksena AV EH AVK2, kolmesta avoimen luokanuroksesta. Tuomarille ei kelvannut lähes kenenkään koiran kulmahampaiden asento. Siksi siis EH :). Tähän päättyykin Frigin tämän vuoden näyttelyura, katsotaan taas ensi kesänä uudestaan.