Sunnuntaina 17.01.2016 olikin jännä kokemus eli minun ja Rivon ensimmäinen pentunäyttely :D. Edellisenä iltana jännitin jo todella paljon, enkä oikeastaan ymmärrä että miksi? Onhan noita näyttelyitä kierretty ennenkin. Vihdoin kuitenkin pääsin käymään virallisessa kehässä (vaikka pentunäyttely onkin epävirallinen, mutta ymmärsitte varmasti) oman rotikan kanssa :). Frodokin oli ilmoitettu vuosi sitten tuohon samaiseen näyttelyyn, mutta ei koskaan päästy sinne kun se alkoi viikkoa aikaisemmin ontumaan..
Rivolla oli aikamoista epävarmuutta ja suoraan sanottuna arkuutta pienenä pentuna ja vaikka onkin reipastunut nyt ihan äärettömän paljon, jännitin todella paljon miten se reagoisi ihmisiä täynnä olevaan halliin, alustoihin ja muuhun hälinään. Vaikka Rivolla onkin todetusti rusinat päässä ja ne toimivatkin, mutta silti pientä epävarmuutta joitain satunnaisia ihmisiä kohtaan esiintyy, joten myös tuomarin kohtaaminen hiukan mietitytti. Vastapainona jotkin täysin vieraat ihmiset se rakastaa ensinäkemällä puhki koko sielullaan. En ole vielä yhdistänyt mitään tiettyä piirrettä tai muuta vastaavaa, mikä herättää Rivossa epävarmuuden. Vai onko sellaista sitten edes? Positiivista kuitenkin on, että kokoajan mennään eteenpäin ja itse se menee kaikki kuitenkin katsomaan vaikka vähän jännittäisikin.
Päästiin paikanpäälle ja Rivon kun otin autosta niin se meni selvästi hämilleen, että missä me oikein ollaan ja mitä täällä tapahtuu :D. Kuitenkaan ei reagoinut mitenkään negatiivisesti, häntä pystyssä ja hihna kireällä pyrkimys eteenpäin, joten ei kun menoksi.
Halliin päästiin sisälle ja se ei ollut moksiskaan. Kaikki koirat olisi olleet ehdottomasti parhaita leikkikavereita, liukas alusta ei jännittänyt, ihmispaljous ei jännittänyt eikä muukaan hälinä haitannut mitenkään. Kuulutukset oli jänniä ja niille piti päätä käännellä ja sanoa hiljaa "tuff" pari kertaa, uteliaisuus kuitenkin tässäkin voitolla ja nopeasti se ne unohti :).
Ennen kehään menoa harjoiteltiin vähän juoksutusta, eipä aikaisemmin sitä oltu harjoiteltu, mutta onneksi sain positiivisesti yllättyä :). Tietysti äiskän hölkkääminen oli Rivosta vähän hauskaa, mutta tarvitsi sanoa vain "nätisti" niin se ravasi tosi nätisti vierellä. Joitain satunnaisia hyppyloikkia tuli, mutta ei mitään maata kaatavaa.
Nuorempia urospentuja oli kolme, yksi oli poissa ja me oltiinkin ensimmäisinä sitten Rivon kanssa. Rivon kanssa olen seisomisenkin yhdistänyt tokoon, tapa sama kuin keittiötokotreeneissä. Itse en näe tarpeelliseksi opettaa kunnollista näyttelyseisottamista, mutta tosi kivasti :D. Seisoi hienosti, vähän venyttäytyneenä, häntä heilui ja ryhti oli hyvä. Ei se kauaa kerralla malttanut, mutta tosi hyvin, olin tyytyväinen :).
Mentiin sitten yksilöarvosteluun ja tuomari olikin tosi rivakasti tulossa tutkimaan etten oikein kerennyt mitään sanomaan tai tekemään. Ikävästi kumartui Rivon päälle ja otti heti kiinni naamasta. Rivo meni jäykäksi ja kävi istumaan ja kyyristyi hiukan alaspäin, joten itse nopeasti otin kosketuskontaktin käsillä koiraan ja kehuin kovasti, sitten ryhtiä palasikin oikein hyvin. Tuomari katsoi hampaat eikä ollut ongelmaa, sitten itse tarjosin Rivolle nakin muuta tutkimista varten. Se sujuikin tosi hyvin ja tuomari oli tyytyväinen. Tuomari pyysi kolmiota ja sujui kivasti. Siirryttiin odottamaan muiden tutkimista. Paikan päällä oli myös Rivon sisko ja veli omistajineen sekä näiden kasvattaja :).
Kilpailuluokassa oli tietysti myös Rivon veli ja yksi vieras uros Rivon lisäksi. Rivo sai tulokseksi PEK2 ja veli PEK3. Tuomari perusteli valintojaan Rivon ja ykkösen välillä; Rivolla oli parhaimmat liikkeet kolmikosta, mutta ykkönen oli kaikista kehittynein ja valmeimman oloinen ja niinhän se olikin. Komea uroksen alku, ettei huonolle hävitty! Ja ennen kaikkea olin tyytyväinen kakaran käytökseen ja siihen, että sai oikein hyvän kokemuksen :).
Arvostelukin oli todella hyvä:
"Hyvät mittasuhteet. Hyvä päänmuoto. Kaunis ilme. Vielä hieman haja-asentoiset korvat. Purenta OK. Hieman kevyessä kunnossa. Hyvä etuosa. Reilusti takakulmia. Hyvä häntä. Väritys OK. Vielä hieman laineikas selkäkarva. Vetävä askel ja reipas käytös."
Seuraavaksi olisi suunnitelmissa Hämeenlinnan pentunäyttely huhtikuun lopussa isommissa pennuissa :). Sinne lähdetään oikein hyvällä mielellän tämän kokemuksen jälkeen!
Pari kuvaa näyttelystä vielä. Kuvannut Mikko Paavola.
Meillä ei kovin suuria uuden vuoden suunnitelmia ollut. Ihan kotosalla oltiin, olihan Rivon ensimmäinen uusi vuosi. Minua tietysti kiinnosti miten se reagoi paukkuihin.
Ihmettelin, miten siihen puoli kuuteen asti oli todella hiljaista eikä sen aikaisemmin ihmiset aloittaneet. Aikaisempina vuosina on aloitettu useampi tunti sallittua aiemmin.
Paukuttelut kun alkoivat, niin Rivo ei reagoinut sitten niin mitenkään. Käytiin aiemmin parin tunnin metsälenkki, niin se nukkui tyytyväisenä. Paukuttelu tiiheentyi ja osuivat osa aika lähellekin niin ei siltikään mitään. Käytiin sitten seitsemän aikaa nopea pissalenkki eikä ulkona paukut kiinnostaneet sen enempää kuin sisälläkään. Parille vinkuvalle raketille kallisti päätä, mutta jatkoi sitten häntä tötteröllä eteenpäin.
Yleensä luetaan vaan kuinka lapset/nuoret ampuivat raketin päin koirakkoa. Itse kun lähdimme tuolloin ulos ja ohitimme nuorisolauman aika läheltä, yksi heistä ääneen totesi: "Odotetaan, että koirat menee ensin ohi". Kiitos hänelle tästä!
Itselleni uusi vuosi on päivä muiden joukossa, joten lähdettiin vielä yhdeltätoista ennen puolen yön raketteja iltapissalle, koska olin jo menossa nukkumaan niiden jälkeen. Nyt otettiin mukaan pallo ja patukka ja vähän treenailtiin tuossa lähiruohikolla. Rivo teki hienoja perusasentosiirtymisiä eikä häiriintynyt paukuista työnteon lomasta :). Frigi ei ole koskaan pelännyt ilotulitteita, ei sitä tänäkään vuonna kiinnostunut. Frigin kanssa tehtiin kauko-käskyjä ja treenattiin vähän jääviä. Frigillä oli hiukan liikaa mielentilaa kaukokäskyihin pallon kanssa, joten siitä ei tullut sitten niin yhtään mitään. Saatiin yksi onnistunut maahan-seiso-vaihto ja jätettiin koko asia siihen :D.
Kahdeltatoista sitten katseltiin parvekkeelta paukut, Frigi tähysteli naapurustoa eikä kiinnittänyt huomiota ja Rivo vaan yritti syödä kaikki tuulen ja lintujen tuomat roskat lattialta :D. Tämän jälkeen mentiin nukkumaan eikä ketään häirinnyt paukuttelut tämän jälkeen.
Käytiin myös 27.11.2015 joulureissulla äitini luona, samalla tapasimme pitkästä aikaa Riikan ja hänen laumansa ja kävimme porukalla peltoilemassa.
Rivo oli aivan onnessaan niin monesta kaverista, ehdoton suosikki oli Muikku. Riikan 3vkoa vanhempi grontunpentu. Frigillä oli omia sisäisiä ongelmia, koska Dorkasta oli kasvanut iso ja komea mies. Frigi oli aina saanut omia tyttö-belgit itselleen ja nyt laumaan sisältyikin toinen uros. Frigi kauan kerjäsi verta nenästään ja Dorka sitten pikkusen sitä pölläyttikin. Nätisti sanoi, että lopeta tommonen turha egoilu. Tosin tästä Frigin ego meni täysin murskaksi ja se raahautui kotiin hihnanmitan verran perässä, pää alhaalla ja korvat luimussa. Äitille sitten kun päästiin, niin halittiin ja pusittiin vähän. Olo parani heti. Frigi tarvitsee joskus tuollaista henkistä tukea, eli läheisyyttä. Läheisyys parantaa kaiken :D.
Riikka toimi kameran takana, joten peltoreissusta saatiin kuvia. Todella hyvää ja menestyksekästi uutta vuotta 2016 kaikille! Katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan :).
Olen kovasti miettinyt meidän ensi vuoden tavoitteita :). Olen myös miettinyt mitä me saatiin aikaan Frigin kanssa. Tokoiltiin TK2 itsellemme ja käytiin luonnetestissä sekä muutamassa näyttelyssä. Frigi sai Turku KR:ssä elämänsä ensimmäisen PU-sijan Suomessa ja vielä VARA-SERT päälle! :D Mutta ei nyt mitään kummallisuuksia olla saatu aikaiseksi, mutta vuosi 2016 on molemmille koirille treeni- ja kisavuosi!
Frigille olen haaveillut AD-koetta suoritettavaksi, mutta se pitäisi suorittaa heti ensi keväänä, koska Frigi täyttää 6 vuotta toukokuussa, mikä on taas AD-kokeen yläikäraja. Myöskin VOI1 (ehkä TK3?) voisi olla realistinen tavoite. Pitää mietiskellä alkaisiko tuon Frigin kanssa FH:ta touhuamaan kun sillä nenä toimii ja Rivon kanssa jäljestellään sitten kuitenkin.. Agilityssä on tavoite ensi vuodella saada muutama hyvä toimiva kisakokemus :).
Rivo nyt on pieni vielä, mutta kyllä mulle sillekin on tavoitteita. Se on kuitenkin hyvinkin potentiaalinen ja miellyttävä harrastuskaveri. BH-koe olisi toiveissa suorittaa pois alta ja ehkäpä korkata TOKOn ALO-luokka? Myöskin muutamassa näyttelyssä käydään. Se toteutuukin heti tammikuussa kun mennään Lahden pentunäyttelyyn. Tuijottelin myös huhtikuussa olevaan Hämeenlinnan pentunäyttelyä. Sinne se menisi isompiin pentuihin :). En ole ikinä omaa koiraa päässyt viemään pentunäyttelyyn. Toki Hertta kävi vuosi sitten, mutten sitä sillä lailla miellä omaksi koiraksi :). Myöskin siinä olevinaan on jotain hohtoa mennä viralliseen (vaikka pentunäyttely onkin epävirallinen, mutta pointti..) kehään. Vaikka periaatteessa sillä ei ole mitään väliä :D. Myöskin jäljestys siihen kondikseen, josko päästäisiin vuonna 2017 sitten aloittamaan kisaura? Sekä käydään maalimiehen leikitettävänä ja katsotaan IPO sen mukaan :).
Tärkeintä kuitenkin, että kaikki pysytään terveenä ja meillä on mukavaa :).
Pitäisi tuosta Rivosta saada uusia treenikuvia. Ja miksei videotakin.
Pitäisi oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni tämän blogin kanssa. Meidänkin elämässä nyt jonkin verran tapahtuu ja olisi kirjoiteltavaa ja olen itse vielä sairaslomalla, niin aikaa olisi enemmän kuin laki sallii. Taas tulee semmonen tiivistetty paketti.
Alweiler Thorgunna "Ruuti" kävi 22.11.2015 Jyväskylä KV:ssä korkkaamassa näyttelyuransa pentuluokassa tuloksella PEK1 KP PNP1 VSP-PENTU! :)
Arvostelukaan ei huonolta näyttänyt.
Seuraavaksi Ruuti on menossa Kajaani KV:n ja sitten ihan junioriluokkaan :). Itse odottelen jo kovasti, mitä Ruutista sanotaan.
Kotona touhutaan perusjuttuja, lenkkiä ja treeniä. Rivosta on kuoriutunut aika kelpo rottis :). Sen mielestä yhdessä tekeminen on parasta ikinä, se on todella ohjaajaläheinen. Se tahtoo jakaa kaiken mun kanssa ja mun kanssa leikkiminen tai opetteleminen, ihan sama mikä/mitä, on parasta. Odotankin innolla jo, kun se alkaa olemaan kilpaiässä :). BH-kokeen haluan käydä suorittamassa ensimmäisenä pois :D. Muutoin me aiotaan TOKO- ja PK-jälkiurille Rivon kanssa. IPOkin kiinnostaa ja maalimiehen kanssa ollaan menossa leikkimään jossain vaiheessa, niin sitä harrastusta katsotaan sitten :). Nenä tuolla toimii uskomattoman hyvin ja se on hyvinkin innokas sitä käyttämään.
Olen nyt muutaman päivän tehnyt niin, että se syö aamu- ja iltaruokansa nappulat treenin ohessa. Lihat sun muut saa syö kupista sitten lopuksi, mutta niidenkin eteen joutuu jotain tekemään. Kaikkensa se kyllä ruokansa eteen tekee, muuta ei voi sanoa :D.
Eilen käytiin Rivon kanssa ottamassa tehosterokotteet. Painoa oli 17,3kg ja ikää tulee ylihuomenna tasan 4kk jo :). Eläinlääkäri kehui kovasti sen luonnetta ja täytyy kyllä itsekin sanoa, että onhan tuo tosi mainio. Siinä se istui paikallaan pöydällä kun eläinlääkäri tutki sen silmiä ja korvia sekä katsoi suuhun. Minä en siitä edes kiinni pitänyt vaan rapsuttelin vähän sen selkää :).
Rivo on ilmoitettu Lahden pentunäyttelyyn 17.1.2016. Kyllä jännittää jo valmiiksi :D.
Frigi on edelleen TOKO-"uraltaan" tauolla. Edelleen käy aksatreeneissä ja ensi keväänä vissiin ensimmäisiin virallisiin kisoihin :). Vuoden vaihteen jälkeen ensimmäisiä möllikisoja. Kauheasti Frigi on saanut kehuja agilitykoiran roolistaan. Onneksi etsin sille ohjaajan :).
Pitäisi kyllä itse nyt ryhdistäytyä ja ruveta tekemään sen kanssa sitä voittajaluokkaa kunnolla kasaan. Frigissäkin on äärimmäisen paljon potentiaalia. Ehkä ensi keväänä sitten voittajaluokan korkkaus? :).
Rivosta ja Frodosta pari kuvaa vielä, kun meilla oli pari päivää vähän lunta :). Mun kameran käsittelytaidot ei kyllä osuneet sään kanssa yhtään yksiin, mutta näkeehän noista olennaisimman :D. Rivolla kuvissa ikää n. 15,5vkoa.
Frigi on aina rakastanut lunta ihan kamalasti ja perinteiset päättömät lumihepulit tulee aina vedettyä. Mietiskelin, että mitähän Rivo tuumaa lumesta ja kun päästin sen irti, niin sen kuppi meni ihan nurin :D. Se juoksi ihan hulluna häntä maata viistäen ja yritti syödä tuon kaiken valkoisen aineen. Frigin kun päästin perään irti, niin se sai samanlaiset hepulit kuin Rivo. Rivo sitten tästä innostui uudestaan ja molemmat juoksi hepulijuoksua korvat takana ja hirveä hepuli-ilme naamassa :D.
Nyt ne kuvat:
Omat koirani eivät ole menossa mihinkään, mutta TÄMÄ tekstin pätkä herätti aika paljon ajatuksia. Positiivisia, negatiivisia ja sekavia. Tämä on hyvinkin kaksi piippuinen asia. Teksti ei pohjaudu tuohon linkkiin vaan myös omiin kokemuksiin ja ajatuksiin. Teksti oli sinällään ihan hyvä, sanalleen en ollut samaa mieltä, mutta pohja oli kyllä sama. Kannattaa lukea ja ajatella avoimesti.
Eli... alat suunnittelemaan koiranottoa ja yleensä kuulee sen kuuluisan lauseen "Olethan valmis sitoutumaan koiraan seuraavaksi 15 vuodeksi?". Oletko? Olisitko? Tokihan yleisimmin ollaan ja aina ei ole kyse siitä.
Minun mielestäni joskus se koirasta luopuminen on sen koiran parhaaksi. Jos se koira ei kiinnosta omistajaa, sille ei ole aikaa, talous kärsii liikaa, koiralle ei pärjätä tai tulee joku muu terveydellinen tai joskus yksinkertaisesti kemiat eivät vain kohtaa. Tokihan siihen aina pyritään, että "yhdessä koko loppuelämän, niin ylä- kuin alamäissä". Vaikka koira hämmentyy muutoksista, mutta joskus se muutos voi oikeasti olla parempi ja koirasta tulee huomattavasti onnellisempi.
Olen myös huomannut ihan omastakin kokemuksesta, että tälläisillä asioilla tykätään hirveästi mässäillä ja juoruilla ja tehdä niitä omia analyysejä mitenkä nämä hommat "oikeasti menevät". Miksei voida ihan rehdisti kysyä, että miksi näin ja yrittää edes ymmärtää ja kuunnella mitä toisella on vastattavana? Sen typerän tuomitsemisen sijaan.
Itsekin olen joutunut kolmesta koirasta luopumaan. Ensimmäisellä kerralla minulla oli kolme nuorta urosta (Frigi 2,5v, tervu 1,5v ja rotikka 12vkoa). Hyvin pian rotikan taloon astumisen jälkeen minulla todettiin koira-allergia, astma ja keuhkot olivat ihan sökönä. Lääkäri sanoi minulle, että pystyn varmasti vielä omistamaan koiria, mutta ensin pitää antaa keuhkojen parantua. Tämä tarkoitti sitä, että koirahilse ja -pöly kokonaan pois kuvioista. Lääkärin mukaan tämä veisi varmaan noin pari vuotta aikaa. Itse ajattelin omasta mielestäni silloin koirieni parasta ja päätin luopua niistä. Kaksi vuotta hoidossa ei kuullostanut kovin realistiselta. Tästä sitten ihmiset keksivät, että en vaan jaksanut kolmea nuorta koiraa ja olin nyt ahnehtinut ja hamstrannut niitä liikaa. Tuntui tosi mukavalta kun omalta elämältä on tippui pohja kokonaan. Frigin sain onneksi sattumien kauppana sitten takaisin. Siitä sitten vähän ajan päästä minulle tuli Frigin poika, Artzi. Artzi kotiutui minulla 12vkosena ja se oli n. 7kk vanha kun meidän taloon muutti vanhahko mummeli jolla oli heti joku ongelma mua kohtaan. Se alkoi kuitenkin häiritsemään mun koiria, pimpotteli ovikelloa, kolasi postilaatikkoa, hakkasi ovea ja hakkasi omia pattereitaan (asui mun yläkerrassa) ja sai koirat haukkumaan. Varsinkin Artzin. Se oli ollut todella pitkään sisäsiisti ja se alkoi peräti tekemään jätökset yksinollessaan sisälle ja huusi kuin syötävä. Mummeli teki sitten myös valituksia isännöitsijälle eikä mua enää uskottu. Mulle tuli lappu, että joko huutava koira tai kaikki. Olin juuri valmistunut koulusta ja työtön, joten ei ollut varaa uuteen asuntoon enkä saanut avustusta mistään, koska "lemmikkieläin ei ole syy". Samalla minulla todettiin eräs terveydellinen syy, joka ei mahdollistanut nuoren ja aktiivisen koiran pitoa. Joten Artzi lähti noin 9kk iässä. Taas minulle alkoi satelemaan yksityisviestejä. Eräs jopa kysyi minulta, että miksi luovuit Artzista ja erehdyin ajattelemaan, että kiva, ensimmäinen oikeasti suora kysymys siitä, mitä on tapahtunut. Kerroin avoimesti ja vastaukseksi sain "Valehtele vähän lisää!".
Sitä minä vaan mietin, että miksi koirakansa on niin suuresti koiran luopumista vastaan? Oli syy mikä tahansa, miksi siitä koirasta luovutaan, niin eikö se ole parempi, että se pääsee kotiin jossa siitä oikeasti välitetään. Mitenkään en kannata koirasta luopumista. Omistani en luopuisi mistään hinnasta vapaaehtoisesti, mutta itse olen sen oppinut... elämä antaa, elämä ottaa. Yritän vain ajatella monitahoisesti seisoskellen ja mietiskellen muiden saappaissa erilaisista näkökulmista.
Kaikista eniten mua mietityttää se, että kuinka monella ihmisellä on oikeasti vääränlainen koira. Koira, jonka kanssa kemiat ei kohtaa ja/tai se yhteiselo on muusta syystä ihan helvettiä, mutta siitä koirasta ei uskalleta luopua, ajatellen koiran (ja omaakin) parasta, koska reaktiot ovat asiaa kohtaan ihan kamalat.
Käytiin Rivon kanssa sen kasvattajan järjestämällä pentutapaamisella. Paikalla oli neljä siskoa ja yksi veli. Oikeastaan kyseessä ei ollut pelkkä pentutapaaminen vaan koko sen viikonlopun (käytiin siellä siis 25.10.) kestävä leiri, mutta me käytiin piipahtamassa vain tuolloin sunnuntaina. Itse leirikin olisi kiinnostanut kyllä, mutta suoraan sanottuna rahatilanne on ollut yhtä kuraa tämän sairasloman takia. Toukokuussa olisi suunnitteilla seuraava, niin sinne me ehdottomasti mennään Rivon kanssa :). Mutta takaisin itse asiaan...
Kauaa me ei paikalla keretty olemaan kun auton sain vähän myöhässä lainaan. Pari tuntia siellä kuitenkin palloiltiin. Rivo oli tosi reipas, meni rohkeasti tapaamaan uusia ihmisiä ja tutustui siskoihinsa ja sisaruksiinsa :). Päästettiin pennut painimaan ja Rivo löysi heti yhdestä siskostaan leikkikaverin. Ne juoksivat ja painivat ja repivät toisiaan huulista ja korvista :D.
Oli hauska huomata miten erilaisia persoonia pennut olivat. Rivo oli mielestäni huomattavasti rennompi ja huumorintajuisempi kuin sisaruksensa. Kahdella siskolla ja veljellä oli hieman pipo kireällä ja olivat hyvin tarkkoja rajoistaan :D.
Rivo myös osoittautui nimensä veroiseksi ja olevinaan ymmärti enemmänkin naisista.. Siellä se oli siskonsa pöksyillä lipittämässä ja hyppi selkään nylkyttämään kuin isompikin mies.. Tähän kyllä puututaan ja paljon ollaan narttukoirien kanssa. Toiveissa ei ole mikään vajaa 50kiloinen hajujen perässä vetävä kiimakone :D.
Muut lähti vähän ennen meitä, jäätiin vähäksi aikaa kasvattajan kanssa jutustelemaan. Kasvattajakin totesi, että Rivolla on päässä muutakin kuin kärpäsiä. Itsekin olen kyllä kiinnittänyt huomiota, että se on hyvinkin persoona. Kasvattajan mielestä Rivo sopii minulle nenä naamaan luonteensa puolesta ja olen hyvinkin samaa mieltä. Se on erittäin aktiivinen ja vilkas, samalla kuitenkin hyvinkin kiero :D.
Lopuksi muutama kuva kakaroiden leikeistä:
Käytiin pari päivää sitten ekassa rokotteessa. Aikaisemminkin oltiin eläinlääkäriasemalla vierailtu kun Rivo teloi jalkansa, mutta kyllä sai taas olla tyytyväinen sen käytökseen :). Kaikki sille hirveästi jutusteli ja kaikkia se uskollisesti kuunteli, istui ja katsoi suoraan silmiin, korvat luimussa ja häntä heilui hirveästi :D. Sitten jos joku tarjoutui rapsuttamaan, niin sitä oltiin niin ujopiimää. Kaikkia se meni katsomaan, mutta asenne tuntui olevan sellainen "No emmä nyt tiiä...hihi..... no okei, jos sä nyt kerta vaadit!". Sitten kun asetuttiin istumaan, niin se kävi nätisti makoilemaan ja kattelemaan ympärilleen kun oli vähän nurkkia käynyt nuuskuttelemassa.
Tutkimushuoneessa sitten mainitsin, että parilla sisaruksella on löytynyt hiivaa korvista, niin pyysin ne tarkistamaan. Elli sitten katsoikin ihan korvakäytäviin asti. Käytävissa ei ollut mitään ja korvanlehdessä oli hyvinkin vähän likaa. Todella hienosti Rivo antoi suorittaa kaikki tutkimukset, juurikin nuo korvat, purenta katsottiin ja nieluun kurkattiin, kuunneltiin keuhkot ja sydän ja kokeiltiin pallit ja sen sellaista. Rivo vaan istui/seisoi ja heilutteli häntää. Kaikki oli sille vaan ihan ookoo :D. Kaikista parasta oli kuitenkin ettei missään ollut mitään sanomista. 9vkoisena Rivolla oli toinen palli tehnyt pakoreissun takaisin ylös (oli ollut pentutarkastuksessa molemmat), mutta nyt oli molemmat laskeutuneet takaisin.
Itse rokotetta Rivo ei edes huomannut, söi tyytyväisenä nameja mun kädestä. Elli kehuikin kovasti, hyvä luonteinen kaveri, hyvässä lihaskunnossa ikäisekseen ja jalat ovat täysin suorat! Painoa oli kertynyt 13,5vkoa ja varattiin samalla reissulla uusi rokotusaika :).
Käytiin tuossa reilu viikko sitten pentumiitissä tapaamassa sisaruksia, siitä tulee seuraava teksti :).
