sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Agility-kisat ja tassuhaaveri

Frigi ja Carita kävivät viime viikonloppuna jälleen kisaamassa ihan tässä Hyvinkäällä NoDon- hallilla. Heillä oli kaksi perusrataa edessään ja ensimmäiseltä he nappasivatkin toisen LUVAn ja kolmannen sijan! Toisellakin radalla oli se SERT lähellä, mutta se viimeinen keppiväli jäi :). Frigi ja Carita ovat todella hyvä tiimi. 

Lisää treeneja ja erittäin hyvin alkanut kisakausi oli jatkumassa kunnes Frigille kävi todella paha tassuhaaveri ja saikku tulee olemaan ainakin pari viikkoa, että tuo haava ehtii kunnolla liimautua yhteen. Onneksi kotoa löytyi tarvittavat tykötarpeet tassunhoitoon ja kipuun. Senkin puolesta kisat on nyt pannarissa kun kipulääkkeestä tulee doupparia.. Pitää vielä selvittää onko tällä kipulääkkeellä sitten se 14pvä vai 28pvä. 

Itse aloitin taas työt viime maanantaina, olin kerennyt olla keskiviikkona tunnin töissä kun avomieheni oli yrittänyt soittaa ja laittanut monta viestiä. Puhelin mulla on äänettömällä töissä, ettei se edes värise, koska olen liian utelias :D. Kuitenkin kun puhelimen näyttöä katsoin niin arvasin heti, että jotain on tapahtunut. Itselle jäi ikävä paniikki päälle, mutta onneksi ystäväni sitten tuli katsomaan ja hoitamaan varpaan. Itse olin myös yhteydessä puhelimitse eläinlääkäriin.
Yöksi paketoin jalan ja seuraavana aamuna heräsin järkyttävään Frigin läähätykseen, se ihan kuolasi eli varvas oli tosi kipeä. Annoin kipulääkkeen niin olo onneksi sitten nopeasti helpotti. Sinä päivänä käytiin apteekissa ostamassa Abilar- nimistä pihkasalvaa (jos on isompia tassuhaavereita niin voin vaan suositella!), todella kallis pieni purkki, mutta kyllä hintansa arvoinen. Haavasta tuli ensimmäisen laitto kerran jälkeen paljon siistimpi ja koirakin menetti kiinnostuksensa sitä kohtaan. Kävin myös tossuostoksilla, että ulkona on mukavampi köpsötellä menemään :). Nyt mennään jonkin aikaa pelkässä flexissä, mutta onneksi Frigi kestää pakkolevon tosi hyvin, pitkänkin.

Janne (avomies) oli torstaina Rivon kanssa sitten käynyt katsomassa mun työvuoron aikana, että mihin se oikeastaan astui kun haava oli niin iso ja Frigi oli kuulema kävellyt normaalisti ja ollut ihan hänen takanaan. Ulahtanut tosi kovasti ja verta oli tullut kuin muille jakaa.. Joutui siivoamaan rappukäytävänkin. Tosissaan keskelta puskaa löytyi rikottu pullon kaula, joka oli upotettu maahan. Ikävä sanoa, mutta vaikuttaisi tahalleen tehdyltä ansalta. Janne nappasi pullon matkaan ja heitti roskiin. Toivottavasti ei törmätä tähän toiste. 


Tänään katselin sitä ja todella iso, mutta hyvin siisti haava. Tassu ei ole kuuma eikä Frigi onnu lainkaan eikä haava eritä mitään eikä se myöskään haise, joten eiköhän tämä maltillisella levolla tästä :). Outoa kulkea pitkät lenkit yhden koiran kanssa, Rivo on ainakin todella onnessaan kaikesta tästä privateajasta mamman kanssa :D.  

Käytiin tuossa viikko sitten vähän katselemassa maalaismaisemissa ;). Ensi viikolla tästäkin asiasta selviää enemmän, mutta hyvältä näyttää :). Nyt tuli vähän kuvaton päivitys, mutta josko ensi kerralla enemmän! Nyt ei sentään mennyt puolta vuotta edellisestä päivityksestä :D.

-Netta & koira- 

lauantai 4. helmikuuta 2017

Herättelyä..

Olenko surkea pitämään blogia pystyssä? Kyllä :D. Puollustaudun kyllä sillä, että tässä sanotaanko viimeiset 10kk ovat olleet hyvinkin vauhdikkaita, täynnä iloa ja surua, onnistumisia ja todellisia ohipotkuja. Kuitenkin, vaikka jotkin asiat voisi olla paremmin, niin ehdottomasti se aurinko paistaa risukasaan. Vihdoinkin :). Tästä jatkamme ylöspäin. Tulossa on siis jälleen vähän kiinniottava, varmasti hiukan sekalainenkin päivitys. Tämän jälkeen olisi tarkoitus vihdoin alkaa säännöllisesti kirjoittelemaan asioista enemmän. Ja lupaan, tämä on viimonen kerta kun näin sanon. Jos ei onnistu niin sitten saa olla :D. 

Meidän elämä on viimoisen puoli vuotta ollut aika liki vaan ihan perusarkea, pelkkää lenkkeilyä ja Frigin aksatreenien lisäksi ei juuri muuta. Tänään itseasiassa Frigi kävi aksakisoissa ohjaajansa kanssa, niin sillä aikaa tarjosin Rivolle privateaikaa ja ohimennessään pikkusen seuruutin sitä todella pitkään aikaan. Varmaan pariin kuukauteen. Meidän kompastuskivi ja pieni masentaja sekä motivaation viejä on ollut liiallinen edistäminen seuruunyhteydessä. Kontakti ja mielentila todella loistavat, joten tänään päätin, että lopetan sen seuruupaikan korjailun ja aletaan nyt etenemään muihin asioihin ja se seuruupaikka korjaantuu aikanaan, jos korjaantuu. Jos meidän edistävä seuraaminen ei kisakentille kelpaa, niin sitten me ei kisata :D.
Frigi kävi tosissaan Racinel-areenalla kisaamassa kahden perusradan verran. LUVAt oli todella lähellä, ensimmäisellä tuli yksi ylimääräinen putki ja toiselta radalta jäi viimeinen keppiväli. Hauskaa kuitenkin oli ja Frigin työskentely todella hyvää! Tästä on hyvä jatkaa kahden viikon päässä oleviin kisoihin :).
Mulla on vaihtunut tietokonekin, joten masennukseksi mulla ei ole juuri mitään kuvia tällä koneella enkä ole vielä jaksanut juuri keräillä, joten satunnaisia matkan varrelta olevia kuvia seassa :). 


Kuten kuvassa näkyy, niin Rivostakin on jo kasvanut ihan iso mies :). Huomenna se täyttää "jo" puolitoista vuotta! Varsin vekkuli nuorimies, ihan omalaatuisensa koira mitä mulla tähän mennessä ollut. Vaikka me välillä ollaan napit vähän vastakkain, niin kyllä me toisistamme tykätään :D. Se on hieno poika.
Monesti tulee myös pyöriteltyä sitä karua faktaa mielessä, että Frigikin tulee parin kuukauden päästä jo 7 vuotta. Melkein veteraani, onneksi ikä ei vielä missään näy eikä kyllä pitäisikään :D. Mutta vastahan se oli vuotias takkutukka, joka tuli mun elämääni ilostuttamaan. 


Heti vuoden alussa Frigiltä poistettiin vihdoin se aikanaan murtunut kulmahammas. Leikkaus meni hyvin ja toipuminen tapahtui yllättävän nopeasti, Frigin omasta mielestä noin vuorokaudessa :). Vaikeinta oli, kun ei saanut kahteen viikkoon edes keppiä ottaa lenkillä suuhun ja ruokakin oli ihan mössöä! 


Muutama päivä hammasleikkauksen jälkeen olikin silmäpeilin vuoro. Muidenkin iloksi ja hyödyksi järjestein Mevettiin 10 koiran ryhmäpeilin, johon tuli tuttuja ja uusia tuttavuuksia :). Kaikki muut sieltä terveillä papereilla taisivatkin lähteä, paitsi me. Mitään ei vielä todettu, mutta vasemmassa silmässä oli epäilys poterior polaarisesta kataraktasta. Tiivistymä oli tosissaan vain vasemmassa silmässä ja nuppineulan pienemmän pään kokoinen. Eläinlääkäri sanoi, että kyseessä voi olla myös trauma, joka selviää vuoden päästä uusintapeilissä. Itse kovasti (luonnollisesti) toivoisin sen olevan trauma, ihan koiran itsensä takia, mutta mulla olisi myös ollut toiveissa saada Frigistä oman kennelnimen alle pentue ja ehkäpä siitä poika itselleni kotiin.. Nuohan nyt on vaan toiveita ja tärkeintä on, ettei tämä tule koskaan Frigin näköä mitenkään haittaamaan, mikäli se nyt edes on katarakta. Pitkä vuosi edessä odottaa :). Kaikista oudointa oli, että mä vielä näin pari viikkoa ennen unta, vähän eri mallissa asiasta, mutta kuitenkin. 

Ensimmäiset pentusuunnitelmat on myös vihdoin tehty! Sain Riikalta (Kennel Mind Breakers) tilaisuuden liisata hänen tervunarttunsa, Ruki (BH TK1 TK2 Mustantuiskun Savannah) ja täten jos kaikki menee hyvin niin Fast n'Strong A-pentue tuhisee pentulaatikossa loppuvuodesta :). Isäuroksen julkistan myöhemmin. Olen todella innoissani, vihdoin aika alkaa olla kypsä! 

Jos tästä nyt lähdetään liikkeelle! 

-Netta & pojat-