Intoa täynnä!

Kuten aiemmin mainitsin sairastelleeni paljon ja sen käyneen psyykkeen päälle, mutta vihdoin, oikeasti vuosiin se aurinko oikein loistaa risukasaan ja peräti mun pessimistin asenne on hiukan muuttunut. Ehkä tämä on vihdoin se mun kausi, joka on hyvä, ainakin edes sen hetken :D. Pitkästä aikaa olen todella innoissani kaikesta nykyisestä ja tulevasta sekä taas sitä menneisyyttä osannut alkaa unohtaa oikealla tavalla, koska olen oppinut niistä asioista.

Mistä tämä kaikki positiivisuus ja into kumpuaa? Vihdoin siis ollaan oikeasti saamassa se OMA omakotitalo maan rauhasta, se olisi niin sopiva meille eikä edes kauheasti tähän Hyvinkäälle tule matkaan. Vihdoin pääsisin toteuttamaan pitkiä aikaisia unelmia, koirille oma tarha pihaan johon heittää jonkun hirven jalan kanssa viettämään aikaa. Oma aidattu tontti, koirat pystyisi olemaan kaikessa mukana, klapeja laittamassa, pihaa haravoimassa eli levittämässä ne lehdet uudestaan. Ja mä niin hankkisin pari pupua sinne, mulla lapsuudessa kani olikin. Tässä tapauksessa saisin myös pentuhuoneen kivasti alakertaan omaan rauhaan, mutta kuitenkin hälinen keskelle :). Tässä tapauksessa myös Rivo saisi oman lammen ja sille saisi hankkia oman auton renkaan pihaan. Se mökillä niin rakastaa tunnista toiseen sitä pyörittää. Olen myös paljon nähnyt näitä springereita puihin kiinnitettynä, joissa on sitten paloletkun tai muun vastaavan palanen jota repiä. Varmasti olisi Rivon mieleen. Sekä paljon metsää ja peltoa ympärillä! Toivottavasti tästä monen vuoden unelmasta tulee totta! Ei kaukana tosissaan olla!

Sitten olen ensimmäistä omaa pentuetta odottanut todenteolla ja ei loppuunsa mene kauan siihenkään, että se on totta ja nyt kun ollaa oikeasti muuttamassa paikkaa missä se on mahdollista, ihan oikeesti mahdollista. Sitä onkin isoille belgitytöille sulhaset katsottu ja Ruutillekin paljon sulhasvaihtoehtoja on katseltu. Kesään mennessä loppujen tutkimuksien perusteella näitäkin asioita uskaltaa lyödä lukkoon :). 

Treenit ovat meiltä olleen pitkällä tauolla, ei olla tehty oikeastaan mitään muuta lenkkeilyn lisäksi. Nyt oikeasti odotan kevättä ja että päästään jäljestämään molempien kanssa ja on enemmän tiloja ja paikkoja treenata, joten siinäkin ryhdistäydytään. Toki jos on oma piha niin tokkopa tuo vaikeaa on kerätä motivaatiota edes pikku treenille päivittäin :P. Ja nyt kun sain töitä niin se mahdollistaa oikeasti harrastamisen noiden kanssa, kun pääsee muiden kanssa treenaamaan vähän pidemmällä ja josko saataisiin Rivo takaisin harjoittelemaan IPO-koiran uraa :). 

Frigin tassu haaverista on nyt jo kaksi viikkoa ja todella hyvin parantunut. Hihnalenkilla se oli melkein puolitoista viikkoa ja sitten sen jälkeen olen nyt muutamaan otteeseen irti pitänyt, silloin tossu jalassa. Nykyään menee hihnassa ilman tossua. Vapaanakin osasi ottaa tosi rauhassa ja tossu pysyi kivasti jalassa. Ehkäpä sen uskaltaa tossu jalassa päästää ensi viikolla vähän treenailemaan aksakentille taas? Kipulääkkeessä jota jouduin sille haaverin tapatuessa antamaan, oli tietysti 28pvä douppari, joten kisat jatkuu huhtikuun alussa heti. Tärkeintä nyt on tietysti, että koira tulee kuntoon ja oikeasti haavan kokoon nähden todella hyvällä aikataululla ja parantuminen on ollut helppoa. Ainakin siihen nähden mitä odotin. 

Myös tämä uusi työpaikka antaa todella paljon intoa kaikkeen, toki se mahdollistaa asioita kun on varmat tulot. Ainakin taas hetken. Olen todella tykännyt uudesta työstäni, vaikka sinällään yksitoikkoista ja yksinkertaista hommaa. Saa kuitenkin liikkua ja käyttää kroppaa, niin sillä päästään jo pitkälle :). Saan ostettua koirille treenikamppeita ja ehkäpä voisin räjähtäneen kuontaloni kanssa käydä kampaajallakin, hehe :D. 

Tällästä tällä kertaa. hyvää viikonloppua jo valmiiksi kaikille! 

-Netta & koirat-

Takataskulapsien suunnitelmat

Kauhean paljon en ole keskittynyt sijoituskoirista kertomisiin tai niiden menemisiin. No koko blogi oli todella huonolla käytöllä muutenkin pitkään, mutta joka tapauksessa. 

Viime alku kesästä kirjoittelinkin, että Mind Breakersiin on syntymässä Frigin ja Rukin pennut. Maailmaan sieltä saimmekin 7 aivan ihastuttavaa karvalasta, 1grouros, 1tervuuros sekä 3gronarttua ja 2tervutyttöä. Sieltä meille tulikin uusi "takataskulapsi", gronttutyttö Mind Breakers Cruella de Vil "Runtu". Runtu muutti Lohjalle Iiran ja Tankki-aussien kaveriksi ja saatiin heistä aivan mahtava vahvistus meidän koiraperheeseen!
Iira ja Runtu treenaavat agilityä, (rally-)tokoa sekä hakua. Runtu menee huhtikuun lopussa korkaamaan pentunäyttelyt Helsinkiin ja Hyvinkäälle sekä junnuluokan avaus mahdollisesti palveluskoirien erkkarissa toukokuussa ja Kotka KVn ollaan menossa isä-tytär-vahvistuksella. Runtu lähtee myös joulukuussa messariin tavoittelemaan junnutitteleitä :). Runtusta on kasvanut tosi reipas, aktiivinen, avoin ja rohkea menijä! Odotan innolla mitä tytöstä kasvaa ja mihin tämä parivaljakko oikeen pääseekään! 

Ruutista on kasvanut erittäin sporttinen ja mukava nuori neitonen, niin se aika vaan kuluu ja ensi kuussa sekin täyttää jo 2 vuotta! Vastahan se ulvoi kevythäkissään takapenkillä koko automatkan satamasta kotiin :D. Ruuti on luonteeltaan täyttä kultaa, todella avoin ja ystävällinen koira, pieni dominanssi sieltä vihdoin alkamassa nousemaan ja helposti vähän nuorempia ehkä kyykyttäisi ;). Työntekoon moottori on todella hyvä ja aina valmis lenkille. Tänä vuonna heillä on suunnitelmissa AD-koe ja minä olen kovasti kannustanut BH-kokeeseen :P. Ruuti on myös jonkin moisissa terveystarkastuksissa käynyt. Lonkat A/A, kyynäret 1/0, polvet 0/0 sekä sydämessä ei sivuääniä :). Tänä vuonna on edessä vielä silmäpeili ja selkäkuvat sekä loppukesästä käydään MH-luonnekuvauksessa. Sitten voi Ruutinkin kohdalla ruveta tosissaan miettimään ja alkaa lyömään asioita lukkoon ensi vuotta silmällä pitäen :). Ruutille on myös muutama näytelmä tälle kesälle katsottu, ainakin Oulu KV, ehkäpä Ylivieskä ja Kemi KV :). 

Hertta jäi viime kesän näyttelyn jälkeen kasvutauolle näyttelyistä. Reippaasti ovat Emman kanssa treenailleet tokoa ja heittäneet pitkiä lenkkejä ja touhunneet muuta mukavaa! Emma varmasti lähtee meidän kanssa keväällä jäljestämään kun lumet sulaa ja aikataulut osuu yksiin. Kovasti olen heitäkin kannustanut BH-kokeeseen ja TOKOn alokasluokan korkkaamiseen, koira olisi kuulemma aikaliki valmis :).
Hertta kävi viime vuoden lopulla selkäkuvissa mainioin tuloksin SP0, LTV0 & VA0! Paria viikkoa myöhemmin myös polvet 0/0 ja sydämessä ei sivuääniä :). Eli paketti näyttää kokonaisuudessaan erittäin priimalta. Herttakin olisi tänä vuonna tarkoitus käyttää näyttelyssä tai parissa, ensisijaisesti olen miettinyt Helsingin ryhmänäyttelyä. Myös luonnetestiä ollaan mietitty :). Hertalle on tosissaan musta sulhanen valittu ja pentueen ajankohtana olisi kevät/kesä 2018. 

Vapun aikoihin meille myös toivottavasti syntyy pieni mustaruskea tyttönen hyvistä vanhemmista, hän tulee sitten etsimään aktiivisesta ja tavoitteellisesta harrastamisesta kiinnostunutta sijoituskotia, näyttelyissäkin jos käytäisiin pari kertaa silloin tällöin :). 

-Netta & koirat- 

Mitä vuosi 2016 oli ja mitä tulee olemaan vuosi 2017

Sanotaanko näin, että vuosi 2016 ei todellakaan ollut meitä varten. Kaikenlaisia tavoitteita ja suunnitelmia oli, mutta eipä niistä mikään todellakaan täyttynyt. Itse sairastelin todella paljon (fyysisiä pahoinvointeja, oksentelua, vatsakramppeja, vatsan sekaisuutta yms.) ja välillä koiran lenkityksetkin oli todella miniminissä. Frigi nyt oli paljon treeneissä ja lenkeillä Caritan matkassa, joten sillä oli kaikki hyvin.
Rivo taas on todella, ymmärrettävästi, energinen nuori koira ja meidän välinen suhde kärsi todella paljon. Rivo kesti suhteellisen huonosti pitkät (ymmärrettävästi) huonot ulkoilut ja vähäiset aktiviteetit. Putkiluita ja muita tämmöisiä tekemisiä yritin niille keksiä ja toki Janne minua paljon auttoi, mutta Rivon remmikäytös kärsi todella paljon tänä aikana. Täten Jannen ulkoilu Rivon kanssa meni liian vaikeaksi.
Tuon sairastelun aikana mun oma psyyke myös kärsi todella pahasti, olin varmasti todella raskas parille läheiselle ystävälle, mutta onneksi he ymmärsivät sen olevan avunhuutoa ja jaksoivat olla tukena ja auttaa, erittäin iso kiitos siitä heille. Varsinkin äiti <3 on ollut täysin korvaamaton tänä vuonna. 

Rivon tavoitteet alkujaan vuodelle 2016 olivat BH-koe ja ehkäpä TOKOn alokasluokan korkkaus eli ALO1? Kumpikaan ei tavoittunut eikä lähelläkään käyty. Loppuunsa meidän aika meni suhteen parantelemiseen ja hihna käytöksen kursiin saamiseen.
Nyt olen todella tyytyväinen muuten tuohon koiruuteen, mutta kauheasti hän ei vieraista ihmisistä pidä, mikä vähän torppaa meidän suunnitelmia. Hihnakäytös on todella hyvällä mallilla ja huomaa, että se on selvästi aikuistunut ja että itsekin voin paremmin. Rivon tavoitteet vuodelle 2017 on ahkera jäljen ja tottiksen treenaaminen sekä kastrointi. Ehkä me syksystä päästäisiin se BH-koe? Syyskuussa olisi myös tarkoitus toveri käyttää vielä selkäkuvissa kun ikää tulee tarpeeksi spondarilausuntoa varten :) 

Frigin tavoitteet vuodelle 2016 mun omalta osalta oli käydä tekemässä sillte TK3, kyllä siihen itseasiassa yllättävän paljon treenattiin eikä se kisavalmius loppuunsa kovin kaukana ole. Kaiken edellä mainitun lisäksi kovin motivaatiota on syönyt nuo sääntömuutokset. Agilityyn Carita asetti sillä kisavalmiuden aksan ykkösluokkaan ja sen he saavuttivatkin ja erittäin hyvällä menestyksellä :). Nyt vuodelle 2017 ajattelin takovani sen siihen TOKOn voittajaluokkaan kuntoon ja käydään edes kokeilemassa. Samoin tarkoitus olisi ottaa Frigi ahkeraan jäljestämiseen mukaan ja jos kokeiltaisiin JK1 ainakin? Agilityssä kakkosluokkaan siirtyminen, mutta se on sitä viimeistä LUVAa vaille, joten sanoisin että miksei kolmosiin siirtyminen ;).







Aiemmassa julkaisussa tulikin ilmi, että sain töitä ja muutenkin itselleni tämä vuoden 2017 alku on ollut todella antoisa! Voin itse paljon paremmin niin henkisesti kuin fyysisesti ja huomaan olevani tulevasta paljon enemmän innoissani! Kerrankin menee hyvin ja perkele, olen mä tämän ansainnutkin. Toivottavasti jatkuu näin!

Mitä muuta vuonna 2017 pitäisi tapahtua?
Me hyvinhyvin suurella todennäköisyydellä ihan tässä kuukausien sisällä muutetaan OMAAN omakotitaloon maalle, peltojen ja metsän keskelle! Siitä on haaveiltu monta vuotta ja josko siitä vihdoin tulisi totta. Se talo olisi niin passeli meidän perheelle.
Myös loppu vuodesta pentulaatikossa pitäisi tuhista ja yksi niistä tuhisijoista tulee jäämään kotiin. Siitä se sitten lähtee, toivottavasti kaikki menee hyvin. Hertalle myös sulhanen päätetty ;). 

Ihanaa viikonloppua! Me otetaan rennosti ja lenkkeillään kovasti sen mitä tuolla jäätiköllä pystyy! 

-Netta & koira-