Aloin sitten nyt myös mietiskelemään pentujen nimiä, mulla oli ajatus aiemminkin, mutta toteuttaminen olisi ehkä ollut hankalampi. Sain kuitenkin onneksi uuden idean ja sain taivuteltua oikein otollisia nimiäkin! Tätä mun nimiprojektiani ei juuri helpota se, että tahdon nimistä englanninkielisiä ja mun englanninkielen taito ei mikään kaikista priimoin ole. Onneksi on muutamia kavereita, joita voin ahdistella auttamaan asian tiimoilta :D.
Nyt on osunut todella priimoja lenkkisäitä ja ollaankin käyty kiertämässä tuolla meidän pururadalla nyt kun sieltä vihdoin ladut on poissa. Yritetään tietysti viimeiseen asti pitämään Ruki hyvin liikkeessä, että kunto ja lihaksisto pysyvät yllä synnytystä varten. Viimeisillä päivillä se vauhti tulee varmasti hidastumaan jonkin verran :). Ruki onkin ollut omille pojilleni hyvä juoksuttaja, kun Frigihän nyt ei voi alentua Rivon kanssa leikkimään ;). Joskus hupsuttaa, että pienen kierroksen voi hippaleikkiä juosta, mutta sitten Johtaja muistaa taas arvonsa. Frigi on myös jonkin verran mustasukkainen, jos Ruki nenättelee Rivon kanssa tai juoksentelevat keskenään. Frigi on poliisina tarkasti vahtimassa ja tarkkailemassa tilanteita.
Ruki on ollut TODELLA huomionkipeä ja iholla sekä rapsuteltavana pitäisi olla kokoajan. Jos huomioita ei tipu niin alkaa "narina", jotain murinan ja vinkunan väliltä :D. Hän on niin raskaana. Sohvalla viihtyy, viimeiseen asti vaikka selkeästi huomaa ja varsinkin kuulee, että kaveri on kuolemassa kuumuuteen. Mukavuudenhaluisuus selkeästi myös kasvanut siis. Meille tullessaan, parina ensimmäisenä aamuna aamuruuan syöminen oli vähän kehnoa, mutta meni nopeasti ohi ja nyt hän on erittäin tyytyväinen ruokiinsa ja osaa sitä kyllä vaatiakin :D.
Ruki on viimeisellä lenkillä tuolla metsän siimeksessä saanut kulkea vapaana ja tehdä tarpeensa ja ai jestas kun me alussa taisteltiin asiasta kakan tekeminen. Rouvalla ei tosissaan ollut mikään ja loppulenkistä aloin huomauttelemaan välillä asiasta ja sitten ennen kotia sopivalle metsäkaistaleelle pysähtyen odottamaan ja ohjeistamaan mitä pitää tehdä. Rouva haistelee pientä oksan tynkää tai jotain hajua ottamatta kuuleviin korviinsa, sitten kun sanot tiukemmin niin se katsoo loukkaantuneena suoraan silmiin asenteella "no joojoo" ja jatkaa haistelua. Jäi tekemättä. Aamulla sitten heräsin siihen kun rouva istuu sängyn vieressä korvat luimussa läähättäen ja tuijottaen minua. Kysyin sitten että "onko kakkahätä?" ja sain kuin apteekin hyllyltä ulvotun "Jooo"n! vastaukseksi. Eikun vaatteet päälle menoksi. Nyt tästä ei onneksi tarvitse taistella ja Rukikin on oivaltanut yön olevan mukavampi kun tekee asiansa :D. On se hauska persoona kyllä.
Tässä pientä päivittelyä, lopuksi pari kuvaa menneiltä päiviltä!
Ruki nautti kevät auringosta täysin siemauksin takapihalla :).
