Rivolla oli aikamoista epävarmuutta ja suoraan sanottuna arkuutta pienenä pentuna ja vaikka onkin reipastunut nyt ihan äärettömän paljon, jännitin todella paljon miten se reagoisi ihmisiä täynnä olevaan halliin, alustoihin ja muuhun hälinään. Vaikka Rivolla onkin todetusti rusinat päässä ja ne toimivatkin, mutta silti pientä epävarmuutta joitain satunnaisia ihmisiä kohtaan esiintyy, joten myös tuomarin kohtaaminen hiukan mietitytti. Vastapainona jotkin täysin vieraat ihmiset se rakastaa ensinäkemällä puhki koko sielullaan. En ole vielä yhdistänyt mitään tiettyä piirrettä tai muuta vastaavaa, mikä herättää Rivossa epävarmuuden. Vai onko sellaista sitten edes? Positiivista kuitenkin on, että kokoajan mennään eteenpäin ja itse se menee kaikki kuitenkin katsomaan vaikka vähän jännittäisikin.
Päästiin paikanpäälle ja Rivon kun otin autosta niin se meni selvästi hämilleen, että missä me oikein ollaan ja mitä täällä tapahtuu :D. Kuitenkaan ei reagoinut mitenkään negatiivisesti, häntä pystyssä ja hihna kireällä pyrkimys eteenpäin, joten ei kun menoksi.
Halliin päästiin sisälle ja se ei ollut moksiskaan. Kaikki koirat olisi olleet ehdottomasti parhaita leikkikavereita, liukas alusta ei jännittänyt, ihmispaljous ei jännittänyt eikä muukaan hälinä haitannut mitenkään. Kuulutukset oli jänniä ja niille piti päätä käännellä ja sanoa hiljaa "tuff" pari kertaa, uteliaisuus kuitenkin tässäkin voitolla ja nopeasti se ne unohti :).
Ennen kehään menoa harjoiteltiin vähän juoksutusta, eipä aikaisemmin sitä oltu harjoiteltu, mutta onneksi sain positiivisesti yllättyä :). Tietysti äiskän hölkkääminen oli Rivosta vähän hauskaa, mutta tarvitsi sanoa vain "nätisti" niin se ravasi tosi nätisti vierellä. Joitain satunnaisia hyppyloikkia tuli, mutta ei mitään maata kaatavaa.
Nuorempia urospentuja oli kolme, yksi oli poissa ja me oltiinkin ensimmäisinä sitten Rivon kanssa. Rivon kanssa olen seisomisenkin yhdistänyt tokoon, tapa sama kuin keittiötokotreeneissä. Itse en näe tarpeelliseksi opettaa kunnollista näyttelyseisottamista, mutta tosi kivasti :D. Seisoi hienosti, vähän venyttäytyneenä, häntä heilui ja ryhti oli hyvä. Ei se kauaa kerralla malttanut, mutta tosi hyvin, olin tyytyväinen :).
Mentiin sitten yksilöarvosteluun ja tuomari olikin tosi rivakasti tulossa tutkimaan etten oikein kerennyt mitään sanomaan tai tekemään. Ikävästi kumartui Rivon päälle ja otti heti kiinni naamasta. Rivo meni jäykäksi ja kävi istumaan ja kyyristyi hiukan alaspäin, joten itse nopeasti otin kosketuskontaktin käsillä koiraan ja kehuin kovasti, sitten ryhtiä palasikin oikein hyvin. Tuomari katsoi hampaat eikä ollut ongelmaa, sitten itse tarjosin Rivolle nakin muuta tutkimista varten. Se sujuikin tosi hyvin ja tuomari oli tyytyväinen. Tuomari pyysi kolmiota ja sujui kivasti. Siirryttiin odottamaan muiden tutkimista. Paikan päällä oli myös Rivon sisko ja veli omistajineen sekä näiden kasvattaja :).
Kilpailuluokassa oli tietysti myös Rivon veli ja yksi vieras uros Rivon lisäksi. Rivo sai tulokseksi PEK2 ja veli PEK3. Tuomari perusteli valintojaan Rivon ja ykkösen välillä; Rivolla oli parhaimmat liikkeet kolmikosta, mutta ykkönen oli kaikista kehittynein ja valmeimman oloinen ja niinhän se olikin. Komea uroksen alku, ettei huonolle hävitty! Ja ennen kaikkea olin tyytyväinen kakaran käytökseen ja siihen, että sai oikein hyvän kokemuksen :).
Arvostelukin oli todella hyvä:
"Hyvät mittasuhteet. Hyvä päänmuoto. Kaunis ilme. Vielä hieman haja-asentoiset korvat. Purenta OK. Hieman kevyessä kunnossa. Hyvä etuosa. Reilusti takakulmia. Hyvä häntä. Väritys OK. Vielä hieman laineikas selkäkarva. Vetävä askel ja reipas käytös."
Seuraavaksi olisi suunnitelmissa Hämeenlinnan pentunäyttely huhtikuun lopussa isommissa pennuissa :). Sinne lähdetään oikein hyvällä mielellän tämän kokemuksen jälkeen!
Pari kuvaa näyttelystä vielä. Kuvannut Mikko Paavola.
