Pentumiitti

Käytiin eilen pentumiittailemassa. Kyseessä oli siis Kennel Mind Breakersin A- ja B- pentueiden miitti sekä Tempranillo kennelnimen alla olevien Remin jälkeläisten miitti. :)
Frigi on siis Mind Breakers A-pentueen isä ja sijoitusnarttuni Hertta, on Mind Breakers B-pentueesta. 

Oli kyllä ihan huippukivaa nähdä Frigin kaksi poikaa! Toinen niistä pojista oli minun ennen, mutta jouduin olosuhteiden pakosta sekä terveyssyistä pojan antamaan pois. Kuitenkin, en onnellisempi voisi olla siitä, missä se nykyään asuu. Sen nykyinen mamma oli ihan sen jumala ja selkeästi parasta sen elämässä mitä vaan voi olla. :) Nykyisin Noksu (ennen Artzi). Noksusta on kyllä kasvanut huippukomea! Varsinkin sen pää oli todella kaunis, erittäin tasapainoisesti rakentunut. Sitten katsoo tuota omaa possunnokkaista ja lyhyt runkoista kiero häntää.. onko siitä oikeasti voinut tulla ulos jotain noin komeaa? :D Mutta tässä taas huomaa sen, miten vastapuoli korjaa toista kun valitsee yhdistelmän sen mukaan. 

Noksu myös kävi hiljattain lonkka- ja kyynärkuvissa, jotka tulivat kennelliitosta A/A & 0/0 !! :)

Mind Breakers Atropos "Noksu"

Toinen Frigin pojista oli MB Apollon "Nova". Nova oli kuin isommissa (ja paremmissa) mittasuhteissa kopio Frigistä. Eikä pelkästään ulkonäöllisesti, vaan eleiltään ja toimintatavoiltaan myös. Kaikki ovat myös sanoneet Frigistä aina, että onpa se karvainen! Noh, Nova kun asteli tarhaukseen niin Frigi oli aivan täysin totaalisen kalju verrattuna Novaan ja omistajan mukaan, Nova oli kaljussa turkissa. Herran jumala mikä karvajumala :D Novakin oli erityisen näyttävä uros! Hyvin suuri kokoinen korkeudeltaan myös.

Mind Breakers Apollon "Nova"

Paikalla oli myös tietysi aivan iki-ihana, aina iloinen, sijoitustyttöseni Hertta! Hertta muistaa minut aina ja tulee aina moikkaamaan. Se on jo oppinutkin, että mun taskussa on aina jotain ja tekee joitain asioita (esim. istu) pyytämättä sen eteen, että mä antaisin sille jotain. Tosin nyt katkera totuus iski sen naamalle, mulla ei ollut yhtään mitään herkkuja mukana. :D Tätähän oli Hertan sitten hyvin vaikea sisäistää. Kaverina se pysyi silti, että meidän suhde ei ilmeisesti ole ainakaan ruuan varassa. :D 
Paikalla oli tosi paljon Hertan sisaruksia (kaksi siskoa ja veli) sekä isä Deimos ja äiti Ruki. 
Oli todella kiva nähdä, mitenkä erilaisia luonteeltaan ja ulkonäöltään nuo pennut olivat. Hertta oli joukosta erottuva blondi, sitten oli hyvinhyvin itsevarma narttu, hiukan mielistelevä sähikäinen narttu ja äänekäs veli, joka halusi kovasti leikkiä kaikkien kanssa. Kaiken kaikkiaan omaan silmään, hyvin mukava pentue! 

MB Bedtime Storu, MB Because of You, Isä Van Den Pillendyk Kharon, Emä Mustantuiskun Savannah, MB Braveheart, MB Believe In Me

Kaiken kaikkiaan miitti meni todella hyvin, varsinkin kun ajattelee, että paikalla oli 8 urosta ja 5 narttua. Pojat pikkusen toisilleen rähähtelivät ja pullistelivat, mutta yhtäkään tappelua ei ollut. Kuitenkin myös todella moni sanoi "tämä ei tule toimeen toisten urosten kanssa", joten erittäin onnistunutta! Kaikki urosten omistajat olivat skarppina ja selvästi jokainen ukkeli omistajallaan hallinnassa, mikäs sen hienompaa! Mä olen myös sitä mieltä, että belgialaisilla on joku ihan oma maailmansa ja tulevat keskenään (rotuyksilöiden kanssa) paremmin toimeen. 
Olin myös ihan hukassa, kun siellä oli nyt niin paljon noita groenendaelmalleja! Yleensä Frigi on ollut ainoa tai joku toinen musta yksilö mukana. Nyt groenendaeleja oli vissiin 5-6 kipaletta. Jos mustat hölmöili niin parempi oli vaan huutaa omaansa ihan varmuuden vuoksi. Tunnistaminen ei ollut ihan huipussaan kun niitä oli niin paljon ja vauhti oli aika huimaa.

Mulla oli Frodo myös mukana. Tiesin, että se kipeeksi tulee siitä, mutta pakkohan senkin on välillä päästä purkamaan fyysistä energiaa. Se olikin ihan onnessaan ja löysi heti kaverin MB Braveheartista "Ticosta". Myös se kävi kamalasti ihmisten kanssa seurustelemassa ja nyppimässä hanskoja ja takkeja (juu, hiukan noloa...). Kuitenkin sain jälkeenpäin kuulla paljon kehuja Frodon luonteesta, eivät olisi ajatelleet rotikan olevan noin lempeä ja elämän iloinen.. Että sen oma maailma tuntui olevan pelkkää auringon sädettä. :D 

Pojat puolitoista tuntia saivat juosta ja automatka ja ilta kotona olivatkin tosi hiljaisia sitten :)
Odottelen jo innolla seuraavaa kertaa! Oli todella mukavaa tavata nämä kaikki ihmiset.

Itse tulin ihan järjettömään flussaan, joten tänään on ihan lepipäivä. Lähdetäänkin sitten torstaina mökille Mäntyharjuun poikien kanssa. :) Vielä muutama kuva lopuksi.

Mind Breakers Braveheart "Tico"

Mind Breakers Bedtime Story "Hertta"

Mind Breakers Because Of You "Dara"

Mind Breakers Apollon "Nova", Tempanillo Foolish Game "Bumba", Mind Breaker Atropos "Noksu"

Ylpeä ohjaaja!

Tosin ylpeys ei kohdistu ohjaajaan vaan koiraan, joka tekee todella hienosti huolimatta siitä, että ohjaaja tekee hyvinkin näkyviä virheitä. Täytynee tässä heti ensimmäisenä mainita, että Frigi maistoi mun kankkua tänään treenatessa. Ennen sitä oli erittäin huono ja vääränlainen palkkaustyyli, kiva että koirakin antaa palautteen tästä. Nahkat meni vähän rullalle. Jos tämä olisi tapahtunut johonkin vähän inhimillisempään paikkaan, voisin vaikka kuvan tästä laittaa tänne, mutta kuvittelisin sen olevan vähän... epäasiallista laittaa omasta ahteristaan kuva tänne :D Tälläistä suurempaa nappaamista ei onneksi tapahtu, ainoastaan takin pielestä ja mahan läskeistä kevyttä nappaamista. Nyt se kyllä tosin ihan haukkasi. :D 

Tänään tosissaan käytiin taas Helsingissä treenaamassa ja piiskaa tuli taas olan takaa palkkaamisesta ja omasta liikkumisesta. Osaan myös itse reagoin toteamalla, että mitä tein väärin ja tein silti niin. Kyllä tuli välillä ihan idiootti fiilis. :D Mutta näistä opitaan. Palkka tosissaan lähti ennen eteenpäin, näin sain edistävän koiran. Nyt se lähtee taakse, mutta etukautta ja koira edistää edelleen. Nyt pitää vaan takoa päähän, että se palkka taakse ja takakautta, prkl. :D 
Panostettiin tänään takamuksen käyttöön Frigin kanssa ja tehtiin ihan perus sivulla liikkumista. Tuli paljon hyviä suorituksia, unohin vaan itse kehua sitä silloin tällöin. Jonkun verran se tahtoi erkaantua ja ohjaajan refleksit oli taas liian nopeat ja palkkasinkin sen muutaman kerran siitä. 
Tehtiin myös metallin noutoa, se liike on luojan kiitos kasassa. Ensimmäinen nouto oli lähes erinomainen, sitten se sai pallopalkan ja seuraava falskasi. Meni metallin luokse ja jätti sen siihen. Pitänee tästä lähin vaatia siltä kokonaista liikettä ja sitten palkata, josko loppuisi tollainen ääliöinti. 
Tehtiin myös muutama luoksetulo. Pysähdys alkoi luoksetulossa falskaamaan muutamat treenit sitten. Tai oikeastaan omasta mokasta ennen avoimen luokan koetta pyysin siltä kokonaisen luoksetulon. Kokeessakin tämä sitten näkyi ja liukui lähes mun luokse pysähtymismerkin jälkeen. Kuitenkin, eilen hallilla ja tänään Hesassa, oli aivan täydelliset pysähdykset. Silmä oikein lepäsi niihin. Pyysin myös tänään kokonaisen luoksetulon ja täten voimme todeta, se menee kyllä maahan, joten panostamme nyt siihen pysähdykseen aina ja palkkaan hyvästä pysähdyksestä, ettei se ala taas falskaamaan. Eli ei kokonaista luoksetuloa enää. 

Eilen hallilla tehtiin myös ruutua, tai siis kosketusalusta ruudun sisällä. Riikka oli kiva ja kiltti, kun lainasi ylimääräiset ruutuvermeet meille. Nyt päästään laittamaan kasaan sitäkin. 
Yritin eilen häivyttää "koske"- sanaa yhdistämällä siihen sanan "ruutu", loppu tulos oli siis "Koskeruutu!". Lähti liikkeelle "koske"- sanan kohdalla, kun tuli "ruutu"- sana, pysähtyi ja kävi istumaan. Joten se ei ole valmis vielä siihen. Jatkamme "koske"- sanalla jonkun aikaa vielä ja yritetään sanojen vaihtamista myöhemmin uudestaan. Tuli kuitenkin tosi priimoja ruutuun menemisiä pitkästäkin matkasta. 

Ollaan tosi hyvin saatu kokonaisuudessaan voittaja-luokkaa kasaan! Liikkeistä erinomaisesti kasassa alkaa olemaan hyppynouto, metallinouto, liikkeestä istu, luoksetulo ja seuruun yksityiskohdat (paikallaan liikkuminen). Täytynee kuitenkin myöntää, että tunnareita en ole vielä edes aloittanut.. Se tuntuu jotenki todella raskaalta asialta.. :D Täytyy nyt vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa se. Tuo liike vaatii kuitenkin kaikista eniten huolellisuutta näistä ja AIKAA. Jospa vaikka heti huomenna sitten, kun ei ole muuta sovittu. :) 
Istu - seiso & maahan - seiso - vaihdot ei ole sen enempää vielä edistyneet.. jumpataan jumpataan, eiköhän nekin siitä. Pitää vaan muistaa tehdä noita pari kertaa päivässä niin kyllä se ne varmasti nopeasti oppii.

Täytyy kuitenkin kehua Frigiä, se on erinomainen TOKO-koira, jonka kanssa mielellään opettelee uutta ja olen enemmän kuin tyytyväinen, että juuri tämän koiran kanssa olen saanut ensikosketukseni harrastuksiin ja niissä kisaamiseen. :) 

Frigi Liettuassa näyttelyssä, kesä 2014

Kesä tulee :3

Kesä.. henkilökohtaisesti en itse tiedä elämässä mitään parempaa ajankohtaa tehdä asioita. Kesä antaa ihan uutta potkua itsellensäkin ja kaikki tuntuu kivalta! On enemmän jaksamusta ravata A paikasta paikkaan Ö ja kaikki siinä välillä ja vielä riittää virtaa! 
Ehdoton ykkönen kesässä on yölenkit koirien kanssa. On lämmin ja ketään ei ole missään, kuitenkin valoisaa. Sopivan viileää ja jotain villieläimiä liikenteessä, mitä koirat voi ihmetellä ja ehkä jopa vähän jahdatakin. ;) 
Jopa näyttelyt on kivaa puuhaa! Mikäs siinä retkituolilla istuessa ja nauttiessa auringosta, ehkäpä kylmästä kokiksesta ja katsella koiria. Tietysti myös antaa niille se oma tuomarointi :-D Koiralle tietysti viileä kevari ja vettä, ehkäpä joku luu. Kesän koiranäyttelyihin kuuluu myös ehdottomasti jaettu jäätelö! Tietysti koiran kanssa. 

Frigi Kotka KVssä 2014

Uiminen on myös ehdoton ykkösjuttu! Tosin itse en tykkää uida, koska en voi sietää kosteuden aiheuttamia ryppysiä sormia (don't even ask....), mutta koiran uimista on ihan paras katsella ja ite ottaa rannalla arskaa samalla. Frigi rrrrrrrrrakastaa uimista! Uisi itsensä varmaan hengiltä, jos yhtään rajoittaisi. Sitten uimisen jälkeiset hepulit ja hiekassa kierimiset.. Kesä vaan on jotain ihan parasta!

Sitten meidän mökki! Siellä käydään tasaisesti kahdesta viiteen kertaan kesässä. Siitä on muodostunut Frigin ehdoton lempipaikka. Saa juosta vapaana, kaikki rapsuttaa ja heittää keppiä ja frisbeetä, pääsee mukaan laittamaan saunaa tulille ja uimaan koska tahtoo. Viime vappuna kun oltiin siellä, niin Frigi jäi valvomatta pihalle ehkä 10min ajaksi. Sinä aikana se oli kerennyt kadota johonkin mihin lie. Tästä en nyt ottanut stressiä, koska tiedän että se tulee aina takaisin eikä siellä autoja liikkunut kun oltiin niin sivussa ja isolle/aktiiviselle tielle oli PALJON matkaa. Siinä huudeltiin samalla sitä tulemaan takaisin ja kyllä se viidessä minuutissa tuli. Vitsailtiin sitten sen käyneen naisissa ja seuraavalla kerralla kun tullaan niin vastassa on mustia ja pystykorvaisia kultaisianoutajia. Tarkemmin kun ajatteli niin ei kyllä naurattanut, mutta tälläisiä ei onneksi ole tullut vastaan.. :D 

Itsehän rrrrrakastan lämpöä, aurinkoa ja kaikkea! Kevyt tuuli olisi tietysti kiva plussa, jos kesän säätä ajattelee, muta pärjään hyvin ilmankin! Ikäväähän tämä tietysti on koiralle, mutta tiettyihin aikoihin tietyt lenkit niin mikäs siinä :) 

Tässä tälläinen kesähehkutus-odotus päivitys! Lopuksi vielä muutama kesäkuva!

Ensimmäinen oma koirani, Lissu <3

Frigi & Vasco

Haasteeseen vastaaminen

Saimme haasteen blogista Hurjapäät: Tervutrion elämää, Saralta. Kiitokset siitä :) 

Tarkoituksena olisi siis vastata esitettyihin kysymyksiin. Pyrin avaamaan vastaukseni kunnolla. 

1. Missä asioissa toivoisit kehittyväsi koiranomistajana?
Voi kärsivällisyys ja turhautuminen, eli suomennettuna turhaudun todella helposti. Varsinkin treenatessa. Kärsivällisyyttä ehdottomasti lisää. Onneksi kuitenkin olen oppinut jo itsessäni sen, että kun pinna palaa, niin koirat autoon eikä treenata ennen kuin mielentila palaa. Ennen aikanaan, yritin väkisten treenata hermostuneena ja tuliko siitä mitään? No ei, ainoastaan ihan paineessa oleva koira ja entistä hermostuneenpi ohjaaja.
Myöskin musta tuntuu välillä kun katsoo muiden koiria ja niiden oikeuksia, että mun koirat elää armeijassa. :D Olen erityisen tarkka käytöksestä, varsinkin sisällä.

2. Onko koirasi karannut koskaan?
Eip. Ei sitten koskaan. Kyllähän Frigi mielellään jahtaa rusakoita, mutta aina reissulta on palauduttu kotiin ja lopettaa jahtaamisen eikä ylipäätänsä lähde jahtaamaan jos niin sanon. Varsinkin jos Frigi karkaisi, niin piirtäisin kyllä ison rastin seinään. En voisi ikinä kuvitella sen karkaavan, vaikka eläin tietysti on aina eläin, mutta samalla aallolla Frigi on aina Frigi. :D
Veeran nyt saisi kävelemällä kiinni jos se johonkin päättäisi lähteä & Frodosta en usko, sitä ei juuri kiinnosta tuolla ulkona kuin kantaa keppiä ja jahdata tuulen mukana meneviä lehtiä. :D 

3. Rotusi hyvät & huonot puolet?
Hyvä puoli, kokonaisuus. Ja kokonaisuudella tarkoitan ulkonäköä, kevyt ja kompakti. Monipuoliset harrastusmahdollisuudet, ei taida olla harrastusta mitä belgin kanssa ei voisi kokeilla. Tietysti esimerkiksi suojelun kokeileminen riippuu myös koirayksilöstä. Se aktiivisuus, uskollisuus, iloisuus, aurinkoisuus. Aktiivisuudella tarkoittaen, aina valmis tekemään töitä, menemään lenkille ja lenkin pituus voi olla vaikka sen 20km. Uskollisuudella tarkoittaen, omistaja/perhe on ehdottomasti ykkönen. Millään muulla ei ole väliä, kunhan omistaja on tyytyväinen häneen. Tämä heijastuu esimerkiksi Frigissä todella vahvasti, se on ottanut elämän tehtäväkseen huolehtia, että mä olen siihen tyytyväinen ja mieli on positiivinen. Jos näin ei ole, niin se yrittää parhaansa mukaan piristää.
Huonona puolena, yleisesti ottaen näitä vaivaava epilepsia ja arkuus/pidättyväisyys. Onneksi tuohon asiaan voi jokainen vaikuttaa omalla tavallaan. Kasvattajat omilla yhdistelmillään, pentujen pentulaatikon ajan käsittelyllä ja sosiaalistamisella ja asioihin totuttamisella ja vastaavaisuudessaan, jokainen pennunostaja omilla yhdistelmä- ja pentuvalinnoillaan sekä ottamalla asioista selvää, tarkoittaen esimerkiksi suvun laajaatutkimista ja kysymällä vaikkapa muilta kasvattajilta tietoja. Tässä belgianpaimenkoira. 
Rottweiler, yleisolemukseltaan vahva ja ylväs, upea ja vakuuttava ulkomuoto. Myös sopiva toivomiini harrastuksiin eli PK-lajit ja TOKO. Yleisesti ottaen itsepäinen ja kova rotu, toivoin ei-niin-ohjaajapehmeää koiraa ja sellaisen saisinkin. Toivoin koiraa, jonka kanssa joutuisin mahdollisesti vääntämään ratakiskosta joissain asioissa. Sain kuitenkin kovan koiran, jonka oppimisen into oli todella suuri ja oppi vielä helposti! Oikein kiva kombo tämäkin. :) 
Huonona puolena rotua paljon vaivaava syöpä. Rottweiler on rotuna minulla kuitenkin omalla tavallaan uutuus, kun ensimmäinen oma vaahteraperse menossa, että sellainen todella syvä tutustuminen on vielä kesken. Kuitenkin vakuuttanut alusta asti minut niin vahvasti, että haluan omalla jalostustyölläni auttaa rotua eteenpäin parhaani mukaan. 

Frigi & Kicho-tytär :) 

4. Tarina koirasi nimen takana?
Yleisesti ottaen, minä pidän vahvoista ja lyhyistä nimistä. Yleisesti ottaen 5-kirjaimisista, jotka sisältää R-, K-. C,- G,- Z,- kirjaimen tmv.
Frigi oli Fiji tullessaan ja sehän oli myös vuoden ikäinen tullessaan, joten tavoitteena oli keksiä nimi, jossa on voimaa mutta kuitenkin muistuttaisi suht paljon edellistä. Fiji-nimestä ajattelin, että jos joutuu karjaisemaan niin kurkusta ei tule mitään muuta kuin räkäpallo :D Siksi siis Frigi.
Frodo nimestä olin haaveillut jo pitkään, tosin australiankarjakoiran muodossa. Australiankarjakoirasta olen haaveillut ihan vaahtosammuttimen kokoisesta asti, toteutan haaveen kyllä, mutta sitten kun en näiden perässä jaksa enää juosta. Kuitenkin, toteutin Frodon siis rottweiler muodossa, se sopikin niin kivasti Frigin kanssa. Mulla on myös paikoin kolmas koira. Sen nimi on Frogo. ;) 

5. Onko koirasi "jalostuskelpoinen"?
Frigi oikeanlaisille nartuille kyllä. Frigissä on omat negatiiviset rotuominaisuutensa luonteen ja rakenteen puolesta. PK-koiraa ajatellen, Frigin runko on ihan liian lyhyt, joten tässä kohtaa nartun pitää olla pitkärunkoinen. Myöskin jos hienostellaan niin Frigillä on liian lyhyt ja kiero häntä, sekä liian lyhyt nokka. Luonteeltaan, liian pehmeä. Tosin treenivireessä tätä ei juuri huomaa, mutta arjessa kyllä. Eli vastapuolen olisi oltava päällisin puolin kova koira luonteeltaan. 

6. Saitko itse valita pennun pentueesta? Millä perusteilla valitsit?
Enpä ole kyllä saanut valita elämässäni yhtäkään pentua... Ovat pääosin tulleet ulkomailta. Frodon tietysti sain valita, mutta hän oli ainokainen, joten valinnan varaa ei mitään ihan hirveitä ollut :') Tietysti kävin monesti Frodoa katsomassa sen pentulaatikkoiän aikana ja totesin sen itselleni sopivaksi. Tämä sopiva oli dominoiva, pureva ja pärisevä. Aina sormilla ja lahkeessa kiinni.

7. Mikä on maksimi koiramäärä itsellesi omistaa?
4 kipaletta. Hyvillä ikäeroilla, koirat eri koulutusvaiheissa. Eli yksikään koirista ei ole samalla koulutusviivalla vaan jokainen on jollain tapaa edellä toistaan. 

8. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?
En oikein perusta, mutta onhan niissä kiva pyörähtää. Sisänäyttelyitä en voi sietää ja silti joulukuun messukeskukseen pitää aina tunkea. :D Kesällä kaikki on kivaa, jopa näyttelyt. Tavoitteena meillä on jokaisessa näyttelyssä se, että koira käyttäytyy moitteettomasti. Samapa se onko arvosana H vai ROP (tämä ihan unelmissa), mulla on kuitenkin hyvin erilainen kuva hyvännäköisesti koirasta kuin valtaosalla ulkomuototuomareista.

9. Mitä koirasi syövät?
Frigi & Frodo syövät Cibaun Active Formulaa + erinäisiä lihoja silloin tällöin. Pakastintilat on aika pienet. Tykkään ostella myös Best In-kotimurekkeita, Veeralle varsinkin se lohimureke on tosi pro. Muorin ruuan sulatus tahtoo välillä reistailla, mutta tuon on kestänyt tosi moitteettomasti. Pojat syö myös sinkkiä, merilevää. Frodo ja Veera lirauksen piimää, närästystä helpottamaan. Frodolle menee vielä MSM ja glukosamiini ja B-vitamiini.
Veera syö Cibaun kala-riisi ruokaa ja nivelvalmisteita. 

10. Suosikkiväritys koirasi rodussa?
Mustahan on aina ollut mun lempiväri ja siinä sivussa menee myös ruskea. Noh.. se ehkä näkyy myös koirissa :D Eipä kamalasti ole ollut valinnan varaa, gronttuja on vaan yhtä väriä ja rotikoita on vaan yhtä väriä, onneksi sitä parasta :P Tervuja tietysti on eri sävyisiä ja itseäni miellyttää oikein tumma punainen ja siihen aika vahvasti dominoiva musta tai sitten oikein tumma harmaa ja dominoiva musta.

11. Mitä harrastatte?
Frigin kanssa päälajina TOKOa, myös PK-jälkeä ja sunnuntai hömpöttelynä aksaa. Itse inhoan agilityä, mutta uhraudun mustini vuoksi kun se siitä niin tykkää.. :D Myöskin käydään silloin tällöin pyörähtämässä näyttelyissä, mutta en nyt luokittelisi harrastukseksi..
Frodon kanssa harrastettiin (ja jatketaan kunhan paranee) IPOa, TOKOa ja PK-jälkeä. Kaikkea tavoitteellisesti. Ja sitten näyttelyissä pyörähdellään, mutta kuten sanoin.. se ei ole meille harrastus. Ennemmin... sivutuote. :D 

Lähitulevaisuus ja minä kasvattajana

Ajattelin tehdä tekstin meidän lähisuunnitelmista. :) 

Suunnitelmissa on ensi keväällä mun ensimmäinen oma pentue, belgianpaimenkoirapentue. Tosi jännittävää ajatella, että noin vuoden päästä ne tuhisee pentulaatikossa. :) 

Emänä pentueessa on groenendaelnarttu Bestia & isänä tervueren uros Heroin z Kovarny. Heri on kylläkin myös groenendaelvanhemmista syntynyt.
Mitä odotan tältä yhdistelmältä? Potentiaalisia, teräviä, hyvällä saalisvietillä varustettuja, avoimia ja rotumääritelmän mukaisia harrastuskoiran alkuja.
Molemmat vanhemmat loistavat nenätyöskentelyssä. Heri on mahdollisesti tänä vuonna menossa metsästämään JK1- tulosta. Rem puolestaan työskentelee FH:n parissa. 
Enemmän kuin mielelläni pitäisin yhden ukkelin itsekin tästä kotona, mutta valitettavasti minulla on muita suunnitelmia. :P

Frigin kanssa ahkerasti treenataan. Tavoitteena saada siitä FI TVA ensi kesään mennessä, myös sen nimen eteen olisi tarkoitus saada myös koulutustunnus JK1, ehkä jopa JK2. :)

Frodon kohdalle mulla ei juuri ole suunnitelmia. No parantuminen tietysti, mutta mitään tavoitteellista en ole sille asettanut. :) Aikaisemmin haaveena oli tänä vuonna suorittaa heti BH-koe pois alta ja ehkäpä korkata TOKO kisaura, mutta... nyt kaikki ajallaan. Kiirekös nuoren koiran kanssa on mihinkään. :)

Minulta on myös kysytty, että mihin pyrin kasvattajana. Tässä tulee vastaus.
Kasvattajana, minulla on tietysti tavoitteena se täydellisyys, mutta täydellisyyttä ei valitettavasti ole olemassa. Harvoin edes koirayksilönä, saati sitten kokonaisena pentueena. Entäpä sitten kun katsoo kokonaista kasvatustyötä sitten parin kymmenen vuoden päästä? Varmasti kaikkien, myös minunkin jalostustyöstä, tulee löytymään rakennevikaa, purentavikaa, pallivikaa, luonnevikaa ja ehkäpä jopa epilepsiaa. Sen kanssa on sitten vaan elettävä ja otettava opiksi ja pyrkiä täydellisyyteen toista reittiä. Selvästikään silloin se ensimmäinen reitti ei ole oikea tälläisissä tapauksissa. 
Belggarin kohdalla tavoitteenani on hyvä hermoinen, vahva viettinen, avoin ja rotumääritelmän mukainen, mutta rakenteeltaan käyttötarkoituksiin sopiva koira. Omasta mielestäni belggareiden rungot ovat harmillisesti lyhentyneet ja rinnat kaventuneet. Itse pyrin pitämään omassa linjassani hyvän mittaisen rungon ja leveän rinnan. 
Rottweilerin kohdalla pyrin atleettiseen, vahva hermoiseen, hyväluonteiseen, työskentely intoiseen, rodunomaisesti vahvaan, mutta ei liian raskaaseen koira malliin. Itseäni on inhottanut hyvin paljon nähdä lihavia koiria. Rodunomaisesti vahva ei minun mielestäni tarkoita läskiä. Myöskin lyhyt kuono ja äärettömän korkea otsa eivät kuulu omiin tavoitteisiini. Arvostan kauniita pään linjoja, pitkää kuonoa ja kauniisti laskeutuvaa otsapengertä. Tietysti myös nartut näyttää nartuilta ja urokset uroksilta. Nykypäivänä, jopa valitettavasti Suomessa, näkee narttuja, jotka ovat kooltaan ja vahvuudeltaan uroksen luokkaa ja jopa siitä yli. Ei sekään ole oikein minun mielestäni. 
Molemmissa roduissa tietysti ehdoton asia on myös terveys.
Jokaisella on tietysti oma maailman kuvansa oikeanlaisesta belggarista ja oikeanlaisesta rotikasta. Tässä on minun maailman kuvani. Odotan erittäin innolla, että pääsen toteuttamaan omaa kasvatustyötäni. 

Tällä hetkellä minulla on sijoitettuna yksi tervueren narttu, Mind Breakers Bedtime Story "Hertta". Hertassakin on omat hyvät ja huonot puolesta. Hertta on erittäin avoin ja miellyttämisen haluinen nuori neitokainen. Todella työskentely intoinen, saalisviettinen ja taistelutahtoinen. Rakenteeltaan myös ihan näpsäkkä, mutta rinta on tällä hetkellä ERITTÄIN kapea. Hertta on myös "hiukan" malttamaton vielä odotustilanteissa. Katsotaan mihin suuntaan Hertta lähtee kehittymään. :) 

Hertta 9kk

Olen myös varannut kaksi tervuerenin narttupentua sekä kaksi rottweilernarttupentua. Minulta on kysytty, miten rahallisesti rahkeeni riittävät. Ilman erittäin mukavia ja yhteistyöhaluisia kasvattajia, ei sitten niin mitenkään. Olen kuitenkin enemmän kuin iloinen, että minun kanssani halutaan tehdä yhteistyötä. Olen kuitenkin vasta-alkaja ja otan mielelläni ohjeita ja opetusta vastaan, en vielä itsenäisesti halua lähteä yhdistelmien kanssa sooloilemaan muutamaan vuoteen. Joten tämä yhteistyö on hyödyksi molemmille osapuolille. 

Katsotaan mihin päästään! Tulevaisuutta odotan erittäin innokaasti! :) 

Jalkavaivoja....

Päätin nyt kirjoittaa tuosta Frodosta ja sen vaivoista. Ihan alusta lähtien ja jokaisesta hetkestä. 

Eli... Frodo alkoi n. 5,5kk ontumaan etujalkojaan. Muutaman päivän ontumisen jälkeen mentiin eläinlääkäriin ja sanoin heti, että tahdon sen kuvauspöydälle. Ell oli sitä mieltä, ettei vielä ole mitään järkeä kuvata, totesin siihen, että minähän sen maksan, joten kuvaatte sen. Tähän päädyin siksi, kun se ei eläinlääkärin taivutellessa ja venytellessä taikka tunnustellessa reagoinut juuri mihinkään. Ainoastaan lavoissa olevia putkiluita hiukan aristeli. Putkiluiden tulehdus viittaa panosteiittiin ja sen diagnoosia (ja lähes 300e laskun) kanssa poistuttiin sieltä. Frodosta otettiin yhteensä 9 röntgenkuvaa ja yhdessäkään ei näkynyt mitään epämääräistä. Ell itseasiassa kehui kovasti sen kyynärten kuntoa, ikäsekseen kuulemma todella siistit ja tiiviit, terveet varmasti isona. Saatiin sitten muutama levy kipulääkkeita (regolas, legolas.. joku tuommoinen) ja ohjeeksi 7pvän kuuri. 

Tilasin sitten Frodolle flexin, kun ei sitä irti voinut pitää, että saisi edes hiukan vapautta. Tosissaan sen kun irti hihnasta päästi, niin se lähti ihan reikä päässä juoksemaan ympäriinsä ja mennessään kuului hirveä valitus. 
Kipulääkekuuri ei kuitenkaan auttanut millään tavalla, ontui ja valitteli ylösnoustessaan ihan samalla tavalla kuin ilmankin niitä. 
Päivien kuluessa huomasi, että on kyse selvästi panosteiitista. Kipu vaihtoi jalkaa ja oli yhdessä vaiheessa jopa kaikissa jaloissa yhtä aikaa. Tietysti sitten ajankuluessa, koirakin passivoitui hurjasti, joten pystyn sitä nykyään pitämään vapaana. Ei se juuri juokse. Eikä se itseasiassa osaa edes juosta. Se ei käytä kroppaa ollenkaan juoksemiseen, vaan keinuttaa itseään eteenpäin kuin keinuhevonen. Minä pysyn sen perässä hölkkäämällä, kun se omasta mielestään pinkoo ihan täysiä.. Se ravaa joo, mutta laahustaen. Siltä puuttuu nykypäivänä liikkeistä voima ihan täysin.
Hyppäsin taas asiasta vähän nykypäivään. Palataan takaisin päin. Eli sitten ajan myötä loppui se ontuminen ja se näyttikin ihan hyvältä. Liike oli normaali (koira oli n. 6kk) ja aloitin sen kuntouttamisen, että käveltiin hihnassa rauhallisesti pehmeitä teitä pitkin n. 1km. Minua alkoi ihan oksettamaan miten huomasin Frodon kunnon huonontuneen. Vähän "lenkin" puoli välin jälkeen sain raahata sitä perässäni ja sen jälkeen se nukkui ihan syvää unta lähes 2h. Oikeasti... 1km. Mutta seuraavana aamuna se sitten ontui taas jokusen päivän.
Aloitettiin sitten uimalassa käyminen, ajatellen, että se saa purkaa energiaansa ja saa liikuntaa rasittamatta niveliä. Uimisen jälkeen se olikin ihan normaali koira parin tunnin ajan, mutta sitten se sama alkoi taas. Käytiin myös vähän aika sitten osteopaatilla ja koko selkäranka ihan tukossa, mutta pahiten lanneranka ja rintaranka. Niitä yritettiin availla ja osteopaatti sanoi, että selviä paranemisen merkkejä pitäisi näkyä parin päivän sisällä. No pari viikkoa mennyt, mutta ei ole parempia merkkejä näkynyt..
Frodon etujalat kääntyvät kyynärestä asti ulospäin ja sen seisoessa varpaat osoittavat itään ja länteen. Eli todella ulkoasentoiset. Etusten liike on todella jäykkää. Selkä on koko ajan kaarella liikkuessa. Takajalkojen asellus on todella heikkoa, lyhyttä, epävarmaa, näyttää jopa paikoin siltä, että lähteekö perä alta. 

Päätin nyt, että vien Frodon välikuvauksiin (lonkat, kyynäret ja koko selkä). Soittaessani kuvaavalle eläinlääkärille ja selittäessäni näitä samoja asioita hän totesi pienen hiljaisuuden jälkeen "Oivoi...", joten kovin positiivisella mielellä en ole sinne menossa. Tietysti parasta toivotaan, mutta pahinhan se on tällä hetkellä mielessä. 

Kuinka stressaavaa tämä on ollut?
ERITTÄIN. Tuijotan päivittäin koiraa, joka on kipeä, jota yritän auttaa parhaani mukaan, jonka pää sanoo (ystäväni lausahdusta lainaten) "Mennään mennään, mutta kroppa sanoo mene keskenäsi". Koira, jota en pysty auttamaan, koira, jota en tiedä miten autan. _MIKÄÄN_ ei ole tähän mennessä auttanut. Pystynkö mä jatkossa kattomaan kipeää koiraa, jota ne voi auttaa? En. 
Jos sen luusto näyttää hyvältä tai ihan ookoolta, tietysti me etsitään se syy, mikä tätä kaikkea aiheuttaa. Se antaa minullekin uutta toivoa siihen yhteiseen tulevaisuuteen, ehkä mäkin vihdoin näen sen? 
Yhteinen tulevaisuus, näenkö sitä tällä hetkellä? Valitettavasti en, vaikka kuinka haluan ja yritän. 
Tämä on ollut suoraan sanottuna yhtä helvettiä viime aikoina ja käy todella paljon minun psyykkeen päälle ja varmasti varsinkin koiran. 

Jos sen luusto on rikki, niin sitten alan harkitsemaan vakavasti. Tietysti tämä päätös ei ole minun loppujen lopuksi, koska koira ei ole minun virallisesti. Sijoituskoira kun on. Miten se pystyy elämään edes kotikoiran elämää, jos se kipuilee jo nyt noin pahasti? Ontuu heti, kun juoksee edes itsenäisesti muutaman askeleen. Miten mä pystyn tekemään sille edes tukevaa lihaskuntoa, kun se ei voi liikkua? 
Tietysti ei pitäisi maalailla piruja seinille, mutta muuhun en tällä hetkellä kykene. Kukaan sivullinen ei vaan pysty edes kuvittelemaan miten stressaavaa ja yksinkertaisesti kamalaa tämä on ja on ollut ja tulee olemaan, jos parantumista ei ala näkymään. 

Tietysti minä toivon, enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa, että saan pitää tuon rakkaan vaahteraperseeni ainakin seuraavat 10 vuotta <3 Se on todella tärkeä, se on spesiaali, se on rakas, jota en halua menettää.. 

Ruutuun!

Eilen käytiin taas Helsingissä treenaamassa Frigin kanssa. 

Viime postauksessa tuskailin koiran saamista seisomaan. Itse olin yrittänyt saada koiran namiohjauksella istumisesta seisomaan ja eihän siitä kyllä mitään tullut. Oma ajatukseni oli myös, että koiran etupää pysyy paikallaan ja takapää tekee työt. Onneksi Riikka antoi taas (kuvaannoillisen) litsarin mun naamaan ja sanoi, että ajattelepas nyt taas kunnolla :D 

Frigille on tosi luonnollista se, että etupää liikkuu. Esimerkiksi jos ajattelee avoimen luokan kaukoja.. Etupäähän siinä tekee kaikki työt. Vaihdettiin siis, että takapää pysyy paikallaan ja etupää tekee työt. Toisena asiana, Frigille on aina ollut todella luonnollista hissinä maahan meno. Saimma ohjeeksi hyödyntää tätä seisomisissa. Nakki käteen ja namittamalla ylös-alas. Ja muuten toimii! Eli tätä jumppaamme edelleen ahkerasti. 

Nyt niihin itse treeneihin. Ollaan kovasti tuota kosketusalustaa treenattu ruutua varten. On alkanut hyvin sujumaan, mutta Frigi kun nyt on tajunnut, että mitä se tarkoittaa & mitä pitää tehdä, niin se nostaa kierrokset heti ihan kattoon ja alusta ottaa kyytiä.. :D 

Eilen kuitenkin ensimmäistä kertaa yhdistettiin kosketusalusta ruutuun ensin ihan läheltä. Lähti tosi innokkaasti menemään ja meni alustalle asti. Olen itse yrittäny olla sen verta nopea, että vapautan ja palkkaan sen heti kun se on ihan alustan lähellä, ettei se ehtisi ottaa sitä suuhun. Tulokset meni aika 50/50. :D 

Otettiin sitten vähän pidempää välimatkaa kosketusalustaan. Muutaman kerran iski epävarmuus, että miten homma meni ja pysähtyi ennen ruudun nauhoja, kuitenkin oli pari kertaa oikein hyvää itsenäistä työskentelyä ja lähti hakemaan itse ruudun sisälle. Tätä jumpataan vielä myös paljon, pitäisi saada itsekin ostettua nuo ruutuvermeet niin treenaaminen olisi helpompaa. :) 

Treenattiin myös taas hyppynoutoa, Frigi on senkin selvästi tajunnut, mutta edelleen yrittää fuskata pallopalkan toivossa, joka on nyt pannassa niin pitkään kunnes se kapula lähtee ihan suosiolla mukaan. :D 

Pari ihan täydellistä suoritusta, mutta edelleen voiton puolella on ne suoritukset, mitä kukaan ei halua nähdä. 

Valitin siitä Frigin merkkailemisesta, olin huokaissut helpotuksesta kun se ei sitä ole tehnyt nyt muutamaan treenikertaa, että josko se helpottaisi nyt! Juu, ei pitäisi ikinä päästä siihen helpotuksen tunteeseen. Noudosta lähti piiloa kohti ja tietysti koirani tuntien tiesin mitä se on tekemässä. Lähdin heti menemään sitä kohti, että et kuse ja tietysti huusin, että tänne sieltä. Koira reagoi, koira katsoi mua, koira pysähtyi, koira kusi silti... -.- Noh, ehkä se tästä.. on kuitenkin vähentynyt huomattavasti tuokin tapa, joten... edistystä? :D

:)

Istu - Tuska & Maahan - Tuska - vaihdot

Frigin kanssa ollaan tosissaan seuraavaksi menossa voittajaluokkaan kisaamaan TOKOssa. Innoissani olen treenannut tuota koiraa, että suhteellisen nopeasti sinne varmaan päästään! Asiaa en näe enää näin, koska tajusin kaukokäskyissä olevan "Seiso"- käskyn...

Sitä on nyt jumpattu muutama päivä, tuhannen ohjeistuksen ja ohjauksen jälkeen saan muutaman hyvä vaihdon, mutta aina aloitetaan siitä samasta... eli täysin nollasta. Koirassa on intoa ja sillä aivoja, se varmasti sen kyllä oppii, mutta tämä on asia jota olen nyt joutunut sen kanssa kertaamaan pisimpään kuin koskaan mitään muuta. Yleensä Frigi sisäistää todella nopeasti ja päästään etenemään, mutta nyt ei... Tosin tietysti ehkä voisi itse katsahtaa peiliin, onko opetustapa väärä :P 
Opetan nyt siis ihan sillä, että kun se seisoo, niin sanon "seiso" ja palkkaan. Tosin tässäkin kohtaa ensimmäiset tuhat kertaa menee siinä, kun sanon "seiso" niin Frigi käy istumaan ja ohjataan sitä peppu ylös sieltä. Frigikin on tottunut siihen, että päästään etenemään asioissa nopeasti, joten se menee vähän paineeseen, että miksi me kerrataan näin paljon ja miksi mä joudun niin paljon korjaamaan hänen tekemisiään. Tässä taas hyvä koetus itselle, ettei saa turhautua. Turhaudun joskus todella paljon ja helposti, onneksi tässä ohjaaja voi taputtaa itseään olalle ja sanoa edistyneensä. 

Tänään hallilla tuli eniten hyviä suorituksia ja peppu pysyi ylhäällä. Nakilla palkkasin saman tien kun ei reagoinut sanaan "seiso". Sitten uskalsin jo vaatia muutaman sekunnin verran odottelua siltä, että se ymmärtää vaikken heti kehu sitä niin se tekee oikein. Ensin meinasi käydä istumaan, mutta muutaman korjauskerran jälkeen ymmärsi sen. Sitten saikin muutaman kerran pallo palkat taakseen. Jätettiin siihen kun hyvin meni. :) 

Otettiin myös metallinoutoa. Frigi inhosi aikoinaan jo pelkkaa puista noutokapulaa ja epäilin sillon jo tiettyinä hetkinä, että liekö päästää alokkaasta pois, joten on suuri voitto kun näkee Frigin ottavan ihan mielellään metallin suuhun.
Harjoiteltiin myös sitä, että pyörittelin käsiä sen pään ympärillä ja metallin lähellä sekä vähän jopa koskin siihen, tarkoituksena se, että sitä ei heti räkäistä suusta kun käsi tulee lähelle, vaan odotetaan "kiitos"- sanaan saakka. Vaikka Frigi ihan mielellään sen ottaa suuhun, niin kyllä se siitä heti eroon tahtoo kun mahdollista. :D 
Sitten otetiin pari vauhtinoutoa, eli heti muutaman paluu askeleen jälkeen lenti pallo palkaksi mun taakse. Otettiin ensimmäinen täyspitkä metallinouto ja meni kyllä loistavasti. Aika lähellä ollaan jo sujuvaa kokonaista liikettä. :) 

Otettiin myös liikkeestä istu. Alettiin harjoittelemaan sillä, että pysähdyin itse ja sanoin käskyn "istu". Sehän on luontaista, kun pysähdytään seuruun aikana, että koira vaihtaa perusasentoon. Sitten alettiin vaikeuttamaan sillä, että vain hidastin vauhtia jonkun verran. Tänään tehtiin pari kertausta hiipivällä vauhdilla, mutta sitten tehtiin myös kaksi normaalisti kävelystä mentyä jäävää. Istui maahan kuin nakutettu ja muutaman oman eteenmeno askeleen jälkeen sai vapautuksen ja pallon palkaksi taas taakseen. 

On se kyllä hieno koira! :) Huomenna lähdetään taas Helsinkiin treenailemaan! 

Aikaisemmin nähty kuva, mutta ajankohtainen ja uusia ei ole, joten laitan uudestaan. :) 

Match Show

Tänään pakkasin Frigin & Veeran autoon ja suuntasimme Tuusulaan mätsäriin! 

Frodollehan tuo olisi ollut tosi hyvää treeniä, mutta kun se ei kulje puhtaasti niin en sitä tuollaiseen vie. Siksi koska 40kiloinen kaiken puhki rakastava rakastaja kone jäi kotiin, niin pystyin ottamaan itse rauhallisuuden ja "miten julkisilla paikoilla käyttäydytään"- oppikirjan mukaan, eli suomeksi kaksi koiraa ilman sen suurempaa stressiä. :D 

Veera oli tosi pitkästä aikaa tuollaisessa paikassa, niin muorin hämmennys oli aika suuri, kaikista äänistä ja hajuista. Siellä oli vielä aika hämärää ja Veeralla on selvästi harmaa kaihi, joka on levinnyt aika pitkälle niin eihän raasu oikein näe kunnolla. Onneksi se ei muoria haittaa. :) 

Aikataulut paikan päällä meni kyllä mun osaltani niin ristiin kun pystyi vaan ikinä menemään. Onneksi isojen aikuisten ja veteraanien kehät olivat vierekkäin. 

Frigi esiintyi tavalliseen tapaan hyvin ja antoi tutkia, sen ilme kyllä kertoi vähän fiiliksestä "Tää on niiiiiiiiiiiin tätä". Hormonit sillä ainakin hyrräsi, varsinkin kun se rakkaus Ruki-tervu oli paikan päällä ja lisäksi juuri juoksunsa lopettanut Viva. Kuitenkin, punaisen nauhan Frigi otti. Sitten juostiinkin kovaa veteraanikehälle. Veera jäi Frigin kehäilyn ajaksi odottelemaan naapurien kanssa. Tuntemattomia ihmisiä, mutta pakko oli kysyä voiko pitää. Veeralla oli seurana muuta lyhytkarvainen mäyräkoira. Hyvillä mielin Veera heilutteli häntää siellä niiden kanssa. :D 

Tällä kertaa oli sitten Frigin vuoro joutua tuntemattomien käsiin. Jätin Frigin eräälle pariskunnalle, nainen alkoi heti rapsuttelemaan Frigiä ja mieskin sille kivasti hymyili. Frigi oli tyytyväinen kun hän sai taas huomiota. 

Veeran kanssa mentiin kehään ja tuomari totesi melkein heti "Tällä on ihan jumalattomasti tätä karvaa.." Juuuu, niinhän sillä taitaa olla. Samalla itse ajatellen "eikä se ole lähellekään täydessä mitassaan...". Varmaankin kyllä kesää kohden kevennän tuota Veeran karvaa, se on muuten niin kamalan paksu ja tukala, muorin sitten helpompi puksuttaa kesän läpi. :) 

Mun odotukset Veeran kanssa kehässä olemiseen oli se, että kun pitää seisoa niin se istuu ja pitää tassua mun jalalla. Hienosti Veera kuitenkin seisoi, mutta oli paskat namit ja mielenkiinto oli ihan kaikkialla muualla kuin siellä missä piti. Veera taisi tuomariin tehdä kuitenkin vaikutuksen sympaattisella olemuksellaan ja Veera sai punaisen nauhan myös. :) 

Frigin nauhakehä.... noh, oli mun makuun vähän hidasta. Mun teki mieli itse lähteä kehästä pois kun tuomari valitsi jatkoon pääseviä. Tuntui ainakin, että kesti jotenkin niin pirun kauan! Me ei päästy jatkoon, eikä tuo haittaa. Kivaa vaihtelua arkeen. Liikkeessä Frigistä lähti ihan erilaista draivia kuin ennen, olisiko johtunut Rukista, joka meni meidän edellä ;). 

Veeran nauhakehä, muorista loppui vähän puhti ja mielenkiinto oli edelleen kateissa. Tuomari taisi tykätä Veerasta, kun kättelemään tullessa totesi "Taisi Veerasta loppua virta vähän kesken.". :)

Kivaa arkivaihtelua kyllä! Tosin odottelen enemmän kuin mielelläni ulkomätsäreitä. Nuo parkkihallit ovat vähän ikäviä, siitä kun ei kaikuu ja kun moni koira räksyttää niin hermoon se jatkuva kaiku käy. Myös paljon pölyä ja hiekkaa, joka ei pölyallergiselle astmaatikolle ole mikään unelmapaikka. :D 

Harmi ettei kuvia nyt tällä kertaa tullut, mutta ehkä ensi kerralla sitten! :) 

Treeniä treeniä!

Eilen käytiin Frigin & Frodon kanssa taas treenaamassa Helsingissä. 

Frigin kanssa otettiin kosketusalustaa, hyödynnämme tätä siis tulevaa ruutua varten. Itsenäisesti möhlin muutamaa päivää aikaisemmin ja tein siitä namialustan. Toteutuksena menestys, mutta ideana kyllä todella huono. Muutenkin hyvin herkästi haisteluun taipuva koira... No, mutta onneksi on Riikka! Riikka pelastaa aina ääliön pulasta näiden asioiden kanssa. Namiohjauksella koiran etutassu alustalle, käskysana "koske", palkaksi nakin palanen ja superbileet vapautuksen kera. 
Sitten otettiin vähän metallikapulan pitoharjoituksia. Metallikapula on aina ollut todella ällö Frigin mielestä, mutta yllätyin todella paljon, ettei se edes korviaan luimuun laittanut vaan kieltäytyin "kohteliaasti korvat pystyssä" ensin pari kertaa, otti kuitenkin kun pikkusen painostin. Myös pikku matkan noutoa otettiin, ensimmäiset kaksi meni tosi hyvin. Metallin suuhun otettuaan, koira sai vapautuksen ja heitin pallon taakseni palkaksi. Ensin se juoksikin metalli suussa koko matkan pallon luokse. 
Sitten kävikin juuri se asia minkä mielessäni jo näin, Frigi juoksi kovaa metallin luokse haistoi sitä ja nostin pään pois. Metalli jäi maahan, onneksi tunnen koirani jo sen verran hyvin, etten ennakoinut itse ja heittänyt palkkaa. Sitten otettiin pari pikku noutoa ilman pallopalkkaa, että se metalli lähtee mukaan. Alkoikin sitten taas sujua. Hieno Frigi :) 

Toisella kierroksella otettiin Frigin kanssa hyppynoutoharjotuksia, sekin kun on voittajaluokassa. Kenelläkään ei sattunut olemaan puista noutokapulaa mukana niin pelattiin mokkapatukan kanssa, se hoiti asiansa onneksi todella hyvin. Muutaman kerran Frigi päätti kiertää esteen, mutta vähän omakin moka kun heitin patukan vähän sivuun. Tokihan koirankin pitää oppia, että silti hypätään, mutta.... :) Palkaksi aina lähti taas pallo taaksepäin kun Frigi oli hypännyt takaisin päin esteen. Hyvä siitä tulee. Olen kiitollinen pallohullusta koirastani :D. 

Jotain negatiivistakin kyllä ja piiskaa itselle. Frigin pissalla käyminen. Silloin kun se (ja myös minä) oltiin nuorempia, niin se yleensä palkan haussa (pallon haussa) meni käymään pissalla samalla jossain puskassa. Myöskin välillä esimerkiksi hypyn yhteydessä lähtee. Minäpä vaaleanpunaiset silmät päässä "No toisella pissahätä, eipä tuo haittaa!". No nyt haittaa. Ja jos se päättää mennä pissalle, niin sehän menee vaikka huutaisin sille miten ja mitä... Noh, eipä voi kun katsahtaa peiliin ja karttaa tätä muiden koiruuksien kanssa. Onneksi *koputtaa puuta*, se ei ole keksinyt tätä kokeessa lähteä pissalle mihinkään. Sitä päivää odotellessa... 

Pari kuvaa Frigin treenaamisesta, sitten Frodon suoritukseen :) 

Frigillä uusi treenipanta ja hintalappu oli nippusiteellä kiinni, eikä sattunut olemaan saksia, joten Frigi oli 9e arvoinen ;) 

Frodon kanssa otettiin ekalla kierroksella hyviä, aktiivisia perusasentoja ja pieniä imutusseuruupätkiä. Tosin sain noottia kun tuin sitä liikää leuan alta, mikä on toki ihan totta. Osaahan se ilman sellaisia apuja :P. 
Myös otettiin puolen askeleen siirtymiä, tavoitteena, että kontakti pysyy. Frodolla ollut pieniä kontakti ongelmia siirtymissä, mutta pistän kyllä sen piikkiin kun sillä on lukkoja rintarangassa, joita hoidetaan osteopaatin kanssa. Tuntuu varmasti ikävältä.
Kivasti meni ja saatiin pari oikein hyvät suoritukset. Vähän leikittiin patukalla sitten.

Mulla onkin opeteltavaa taas, mulla on ollut vapautuksena "Jes vapaa!" pojille. Muuten ihan hyvä, mutta mä kesken liikkeidenkin sanon "Jes" niin ei toimi. Yritetään nyt opetella sitten vapautussanaa "Zip!". Sitä ei ainakaan tule sanottua. Frodo ymmärsi sen heti, mutta Frigi on 4 vuotta toiminut tuolla "Jes vapaa!" niin se jää vaan paikalleen ja kattoo mua "?". :D 
Eiköhän sekin opi!

Takaisin Frodoon, toisella kierroksella otettiin vähän kosketusalustaa myös senkin kanssa. Vauhtiahan siinä ei ole, mutta se on hirmu hauskaa Frodon mielestä. 
Frodo kuitenkin oli todella jäykkä oikeasta etujalastaan ja jopa ontui vähän, niin se kierros jäi lyhyeksi ja koira autoon. Ehkä edellisen päivän painileikit kavereiden kanssa oli liikaa?

Frodo on siis kärsinyt panosteiitista. Frodo alkoi ontumaan n. 5,5kk todella pahasti. Kuvautin heti koko koiran etupään eikä siellä mitään näkynyt. Joo, tiedän ettei kaikki näy röntgenkuvissa. Panosteiitin oireet sillä oli muutenkin, kipu kävi kaikissa jaloissa vuorotellen ja saattoi olla kolmessakin jalassa yhtä aikaa. Kuitenkin ontuminen loppui ja varovasti aloin ottamaan taas Frodoa treenikentälle mukaan. Se niiiiiiiiiin nautti kun pääsi pelaamaan maalimiehen kanssa pitkästä aikaa. 
Kuitenkin ontumisesta sille jäi todella heikko ja vajaavainen liikerata. Koirassa on niin paljon patoutunutta energiaa, ettei mitään järkeä. Lainaten ystäväni sanoja "Pää sanoo mennään mennään, kroppa sanoo, mene keskenäs.". 
Sitten ajatukseksi muodostui juuri nämä nikamalukot ja mentiin osteopaatille ja hän sitten vahvistikin, että rinta- ja lannerangassa on lukkoja. Rintaranka varsinkin oli todella kipeä. 
Päätinkin nyt sitten, että en pyydä itse Frodoa edes istumaan, ennenkuin sieltä tulee kunnollisia koiran askeleita ja saadaan kuntoutettua kunnolla. 
Kiirekös sitä nuoren koiran kanssa. Oma pää ei vaan meinaa kestää aina, kun toinen on kipeä ja ei ole varmuutta mikä sillä on. Tavoitteena on tässä kuussa käydä välikuvauttamassa luusto, niin ainakin saa tietää onko se kunnossa vai ei. 

Mutta, muutama kuva Frodosta vielä. Napattiin ukkelista 7,5kk rakennekuva ja näyttää kyllä niin kamalalta :D 

7,5kk