Kuten aiemmin mainitsin sairastelleeni paljon ja sen käyneen psyykkeen päälle, mutta vihdoin, oikeasti vuosiin se aurinko oikein loistaa risukasaan ja peräti mun pessimistin asenne on hiukan muuttunut. Ehkä tämä on vihdoin se mun kausi, joka on hyvä, ainakin edes sen hetken :D. Pitkästä aikaa olen todella innoissani kaikesta nykyisestä ja tulevasta sekä taas sitä menneisyyttä osannut alkaa unohtaa oikealla tavalla, koska olen oppinut niistä asioista.
Mistä tämä kaikki positiivisuus ja into kumpuaa? Vihdoin siis ollaan oikeasti saamassa se OMA omakotitalo maan rauhasta, se olisi niin sopiva meille eikä edes kauheasti tähän Hyvinkäälle tule matkaan. Vihdoin pääsisin toteuttamaan pitkiä aikaisia unelmia, koirille oma tarha pihaan johon heittää jonkun hirven jalan kanssa viettämään aikaa. Oma aidattu tontti, koirat pystyisi olemaan kaikessa mukana, klapeja laittamassa, pihaa haravoimassa eli levittämässä ne lehdet uudestaan. Ja mä niin hankkisin pari pupua sinne, mulla lapsuudessa kani olikin. Tässä tapauksessa saisin myös pentuhuoneen kivasti alakertaan omaan rauhaan, mutta kuitenkin hälinen keskelle :). Tässä tapauksessa myös Rivo saisi oman lammen ja sille saisi hankkia oman auton renkaan pihaan. Se mökillä niin rakastaa tunnista toiseen sitä pyörittää. Olen myös paljon nähnyt näitä springereita puihin kiinnitettynä, joissa on sitten paloletkun tai muun vastaavan palanen jota repiä. Varmasti olisi Rivon mieleen. Sekä paljon metsää ja peltoa ympärillä! Toivottavasti tästä monen vuoden unelmasta tulee totta! Ei kaukana tosissaan olla!
Sitten olen ensimmäistä omaa pentuetta odottanut todenteolla ja ei loppuunsa mene kauan siihenkään, että se on totta ja nyt kun ollaa oikeasti muuttamassa paikkaa missä se on mahdollista, ihan oikeesti mahdollista. Sitä onkin isoille belgitytöille sulhaset katsottu ja Ruutillekin paljon sulhasvaihtoehtoja on katseltu. Kesään mennessä loppujen tutkimuksien perusteella näitäkin asioita uskaltaa lyödä lukkoon :).
Treenit ovat meiltä olleen pitkällä tauolla, ei olla tehty oikeastaan mitään muuta lenkkeilyn lisäksi. Nyt oikeasti odotan kevättä ja että päästään jäljestämään molempien kanssa ja on enemmän tiloja ja paikkoja treenata, joten siinäkin ryhdistäydytään. Toki jos on oma piha niin tokkopa tuo vaikeaa on kerätä motivaatiota edes pikku treenille päivittäin :P. Ja nyt kun sain töitä niin se mahdollistaa oikeasti harrastamisen noiden kanssa, kun pääsee muiden kanssa treenaamaan vähän pidemmällä ja josko saataisiin Rivo takaisin harjoittelemaan IPO-koiran uraa :).
Frigin tassu haaverista on nyt jo kaksi viikkoa ja todella hyvin parantunut. Hihnalenkilla se oli melkein puolitoista viikkoa ja sitten sen jälkeen olen nyt muutamaan otteeseen irti pitänyt, silloin tossu jalassa. Nykyään menee hihnassa ilman tossua. Vapaanakin osasi ottaa tosi rauhassa ja tossu pysyi kivasti jalassa. Ehkäpä sen uskaltaa tossu jalassa päästää ensi viikolla vähän treenailemaan aksakentille taas? Kipulääkkeessä jota jouduin sille haaverin tapatuessa antamaan, oli tietysti 28pvä douppari, joten kisat jatkuu huhtikuun alussa heti. Tärkeintä nyt on tietysti, että koira tulee kuntoon ja oikeasti haavan kokoon nähden todella hyvällä aikataululla ja parantuminen on ollut helppoa. Ainakin siihen nähden mitä odotin.
Myös tämä uusi työpaikka antaa todella paljon intoa kaikkeen, toki se mahdollistaa asioita kun on varmat tulot. Ainakin taas hetken. Olen todella tykännyt uudesta työstäni, vaikka sinällään yksitoikkoista ja yksinkertaista hommaa. Saa kuitenkin liikkua ja käyttää kroppaa, niin sillä päästään jo pitkälle :). Saan ostettua koirille treenikamppeita ja ehkäpä voisin räjähtäneen kuontaloni kanssa käydä kampaajallakin, hehe :D.
Tällästä tällä kertaa. hyvää viikonloppua jo valmiiksi kaikille!
-Netta & koirat-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti