Mä aloin etsimään Frigille agilityohjaajaa! Ja löysinkin sellaisen, todella mukavan, myös Frigin mielestä :). Frigi myös on oikein ihastunut tähän ohjaajaansa ja tekee hänen kanssaan erittäin mielellään töitä. Itse en pysty agilityä harrastamaan huonojen polvieni takia. Frigi kuitenkin tykkää todella paljon agilitystä, on nopea ja siinä on oikeasti potentiaalia siihen, niin miksi heittää hyvä koira hukkaan? :)
Frigillä ja tällä uudella ohjaajalla on nyt kahdet treenit takana. Ensimmäiset treenit meni todella mainiosti, mutta Frigi teki sitä mitä mä arvasin.. Toki myös sitä mitä mikä tahansa koira varmasti olisi tehnyt.. Testasi :P. Ei kuunnellut kaikki ohjeita, vaikka päällisin puolin meni tosi hienosti. Esimerkiksi porsasteli kontaktit todella pahasti, käskyistä huolimatta.
Tänään kuitenkin... oivoi. Frigi teki tästä mammasta oikeasti ylpeän! Olen kyllä aina tiennyt, että se on hyvä, mutta nyt kun oli osaava ohjaaja ohjaksissa, niin ai että :). Kyllä tuli ihan hymy huulille katsellessa. Tänään kuitenkin piti Frigin sairastelun takia tehdä lyhyemmät treenit. Kerron siitä lisää tuossa myöhemmin.
Tänään he treenasivat 6-kepin sarjaa ja sitten hyppyjen kiertoja ja erilaisia käännöksiä. Putkesta suoraan tuli kyllä niin hienoja lähestymisiä kepeille ja erinomaisia suorituksiakin! Agilitytreenien jälkeen lähdettiin uimaan sitten Kinan ja Kajon kanssa.
Frigihän ei mikään vasta alkaja ole agilityssä. Itse touhusin sen kanssa niitä näitä silloin sen ollessa vuotias kun se tuli taloon. Siinä se kehittyi pikku hiljalleen ja sillä oli yhdessä vaiheessa toinenkin ohjaaja, jonka kanssa se kävi kaksi kurssia.
Kovasti olen yrittänyt kovasti ottaa nyt uusia aksakuvia noista treeneistä, mutten hallitse vielä kamerani asetuksia niin hyvin, että tulisi mitään julkaisu kelpoista :). Vanhoja kuvia on, mitä laitan tuohon alle, Frigi on niissä tosissaan vuoden ikäinen. Niiden alle sairaskertomus.
Frigi tosissaan tuossa viime viikon lauantaina kävi silloin vieraan ohjaajan kanssa ekoissa aksatreeneissä, harjoittelivat kontakteja ja testailivat esteitä ja sellaista peruskauraa. Sitten siitä suoraan mentiin rannalle ja Frigi juoksi ja leikki kavereiden kanssa ja ui, tunnin ajan. Ei mitään kummallista. Seuraavana päivänä mentiin hiekkakuopille, tehtiin pyllytreeniä geelipallon kanssa. Frigi juoksi hiekkakuoppia ylösalas, sitten kaverit tuli taas ja juoksivat ihan hullun lailla ja viimeiseksi otettiin, kuten aina pallosprintit. Mikä tarkoittaa käytännössä siis sitä, että koirat juoksee pallon perässä oikeasti niin pitkään että kun ne maahan käyvät, niin ne ei sieltä nouse. Eli kohotetaan kestävyyttä. Saa muuten heittää nykypäivänä palloa ihan sairaan pitkään :D. Kuitenkin.. maanantaiaamuna sitten käytin sen viiden aikaan aamulla pissalla ennen kuin lähdin töihin ja se sitten ontui ja oli jäykkä. Tulin töistä kotiin ja avo sanoi, että se on ollut tosi vaisu ja majaillut mökissään koko päivän. Tervehdin sitä ja vaisu se olikin ja vähän hiipitteli kun taivuttelin sen etujalkoja ja anturat oli aika karkeat. Oli kuitenkin tosi hankala paikantaa, että missä se kipu, niin lähdin viemään sitä kavereiden kanssa metsälenkille, ihan vaan paikantaakseni, että mihin sitä sattuu ja miten se liikkuu. Tuolloin iltapäivällä se ei siis ontunut, mutta oli jäykkä ja tosi varovainen liikkeissään. Lähdettiin pururadalle, joten alusta oli pehmeä. Se peitsasi lähes koko 7km, ei lähtenyt kavereiden kanssa juoksemaan pitkin metsää, vaan tyytyi menemään tienreunaa pitkin. Eli ei todellakaan normaali Frigi. Frigi jäi siis tuolloi maanantaipäivänä sairaslomalle. Annoin sille kipulääkkeen sen lenkin jälkeen ja rasvasin ma-to illat sen anturoita. Laitoin ihan kunnolla helosania, vanulaput päälle ja sukat vielä. Myös hieroin itsenäisesti sen selkää, niskaa, lantiota ja lavoja joka ilta jonkin verran. Pikku hiljalleen se siitä piristyi, jäykkyys katosi, ontuminen jäi kokonaan ja anturat pehmeni hyvin! Torstaina kun tulin töistä ja vein sen ulos niin se oli jo aika oma itsensä. Hepuloi ja meni hupsutteluravia.
Tänään sitten lähdettiin niihin toisiin aksatreeneihin ja vein sen taas uimaan kavereiden kanssa... Että ihmisestä osasi tulla onnellinen kun näki koiransa terveenä ja OMANA ITSENÄÄN! Sillä oli aksatreeneissä huisin hauskaa ja mieli katossa. Rannalla se juoksi mudien kanssa tuttuun tapaan ihan reikä päässä. Ui paljon, RAVASI ja laukkasi, peitsauksesta ei tietoakaan. :) Yleensä kun lähdetään rannalta kävelemään autolla (1,5km matka) niin se tuo mulle dummyn (se siis kantaa sen itse pois rannasta), että ota sä se, mä en haluu enää kantaa sitä taikka sitten se tiputtaa sen maahan. Mä ajattelin, että se on väsynyt ja tarjouduin ottamaan sen dummyn siltä. Tai otinkin. Frigi kuitenkin nosti kierrokset ihan kattoon ja oli että joooooooo! Heitä, heitä! No mehän sitten heiteltiin sitäkin ja tuuppasin tutin sille takaisin suuhun ja hän kantoi sen itse autolle asti ja piti aarretta suussa koko kotimatkan :).
Kuitenkin tästä sairastumisesta säikähtäneenä (huomioon ottaen viime aikaiset tapahtumat) käyn ostamassa Frigille lihasten palautusjuoman, MSM sekä glukosamiinin. Myös olen kuullut B-vitamiinin auttavan lihasten palautumista ja kestävyyttä joten sitäkin ja myös lohikuuri on edessä anturoiden hyvän kunnon ylläpitämisen kanssa. Myös olen varannut sille hierojan ja siellä käydään ahkerasti seuraavat muutama kuukausi. Olen harkinnut myös osteopaatilla käyttämistä, eipä siitä haittaakaan ole. Onhan Frigi "jo" yli 5-vuotias. Eihän se vanha ole, mutta siitä se rapistuminen alkaa, joten yritetään siis hidastaa sitä :)....
Laitan nyt pitkin viikkoa otettuja kuvia erinäisistä tilanteista, tälläinen tarina tällä kertaa.
PS. Sunnuntaina on pehmobelgin luonnetestaus! Siitä sitten seuraavat rupinat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti