Käytiin näyttelyssä

Tosissaan 12.6. oli Rivon junioriluokan korkkaus Tammelassa. Reissuna se oli turhauttava, mukava, rasittava, iloinen.. Pitkän harkinnan jälkeen päällimmäisin fiilis on kuitenkin tyytyväinen. Tiesin tiettyjä asioita, joihin valmistautua Rivon kanssa liikkeelle lähtiessä, mm. juurikin valtava energian määrä. 

Kello pirisikin heti seitsemältä aamulla, Rivo ei ollut yhtään messissä. Sen mielestä sunnuntaina ei vaan herätä tähän aikaan. Nopeasti se kuitenkin piristyi kun remmit otti käteen ja taas mentiin. Sen verran "pidätettiinkin" aamu ulkoilua, että sain otettua tarvittavat tavarat mukaan ja pienen aamulenkin jälkeen autoon ja matkaan :).
Ihan pienenä Rivo pelkäsi autoilua ja se oli ehdottomasti se viimoinen asia mitä se tahtoi tehdä, nykyään se onneksi menee autoon enemmän kuin mielellään ja ihmettelee maailman menoa ikkunoista. Saavuttiin näyttelypaikalle ja johan nuori mies oli täynnä tarmoa. Kaikki olisi pitänyt päästä tutkimaan HETI NYT. Mielummin tietysti tuo asenne, kuin että olisi pelottanut, mutta kyllä siinä olkapää venyi ikävästä muutaman kerran. Onneksi kuitenkin myös malttoi kävellä nätistikin. Nuorelle miehelle on selkeästi vielä hankala paikka tuommoinen ihmispaljous, joten mätsäreihin lähdemme ihmettelemään :). Löydettiin meidän kehä ja asetuttiin siihen, alettiin tekemään pienen pientä tottista, vähän sivulle tuloja ja siinä paikallaan liikkumista. Hyvin se malttoi työntekoon keskittyä.
Samaan näyttelyyn oli tarkoitus Rivon emän tulla omistajansa kanssa, sitä odotin innolla, koska en ollut aiemmin tavannut. Rivo on kyllä päästään ihan kopio äitinsa kanssa. Aikaa oli olevinaan vielä kehän alkuun vaikka kuinka, mutta yht'äkkiä ne bokserit loppui ja kehään huudettiin rotikoiden junnuurokset. Joten... siinä sitä sitten mentiin :D. 
Rivo oli enemmän kuin täysillä messissä. Lähdettiin juoksemaan kehää ympäri tuomarin kehotuksesta ja Rivosta olisi ollut paljon mukavampi repiä hihnaa tai mun takin hihaan. Monista nätimmistä ja muutamasta vähän vähemmästä kehotuksesta huolimatta, käskyt meni kuuroille korville. Tuomarinkin syliin Rivo olisi halunnut rynnistää täysillä.. Tuomari ei selkeästi arvostanut hyvinHYVIN energistä pientä rotikkapoikaa :). Ei sen puolesta, välillä en arvostanut minäkään, mutta peiliinhän sitä voi vaan katsoa ja nyt tietää mitä lähdetään taas harjoittelemaan. Rivo antoi todella hyvin tutkia hampaat. Olisin halunnut antaa sille palkkaa muun kropan tutkimisen ajan, jotta se olisi paremmin pysynyt paikallaan (koska RUOKA), mutta tuomari olikin äärimmäisen ripeä etenemään joten kun hän oli koiran takapäässä niin mulla oli edelleen käsi taskussa :). Tuomari sitten nosti meille arvosanan T, enkä edes ollut pettynyt siihen. Rivo on vielä niin äärettömän kehittymätön, etten H:ta parempaa edes odottanut sekä ei tuo sen käytös varmastikaan helpottanut asiaa. Kuitenkin, kuten aiemmin totesin niin päällisin puolin olin todella tyytyväinen, vaikkei ihan nappiin mennytkään. Kasvattajalle kerroin päivästä ja hän totesi "Maailman paras T:" ja niin se onkin. Vaikka Rivolla AIVAN liian paljon virtaa niin se oli reipas ja rohkea ja oli kokoajan valmis etenemään, antoi tuomarin tutkia ja koira oli positiivisella mielellä kokoajan. Päällisin puolin minäkin, vaikka muutaman kerran käytiin pimeämmällä puolella :D.
Rivon emä pärjäsi hienosti tuloksella AVO ERI AVK1 SA PN1 VSP! :) Rivon emän tapasin tosissaan ensimmäistä kertaa ja se oli todella mainio. Erittäin tulinen, sopivasti domivoina, tempperamenttinen ja erittäin avoin sekä ystävällinen narttu :). 

Frigi lähti jo lauantai-iltana Caritalle (aksaohjaajansa) yökylään, sillä heilläkin oli sunnuntaina toiset kisansa ensimmäisen luokan hyppyradalla :). Frigi oli kerran aikaisemminkin käynyt ja sai LUVAn matkaansa, joten mitään sieltä ei tarvittu.. paitsi kisakokemusta, joka oli tämän matkan päätarkoitus ja saada selville asiat mitä pitää harjoitella ennen ensimmäistä virallista perusrataa. Tällä kertaa ei sijoitusta ohjausvirheen takia, mutta hyvä kokemus ja iloinen mieli säilyi niin koiralla kuin ohjaajalle, joten tavoitteet täyttyivät :). Frigi on niin löytänyt lajinsa agilitystä ja se onkin nyt ainoa laji, jota se jatkaa. Omasta käytöstä olen siirtänyt sen "eläkkeelle". Se on mun ensimmäinen kunnon harrastuskoira ja se on opetettu aika... päin prinkkalaa. Se on loistava tokokoira, mutta PK-tottiskentältä se naurettaisiin ulos. Koirakin on kuitenkin jo yli 6-vuotias, joten vähän myöhäistä (ja erittäin työlästä) alkaa opettamaan sen tottista uudestaan ja rehellisesti sanottuna, en näe sille tarvetta. Nyt Frigi jatkaa eteen-käskyn vahvistamista ja muutaman pikku jutun hiomista ja lähtevät sitten perusradoille. Carita mulle kertoi, että tavoitteena on nousta tänä vuonna kakkosiin ja ensi vuonna sitten kolmosiin :). 

Caritalla on itsellään kaksi tiibetinspanieli rouvaa, Lily ja Daisy. Frigi tulee niiden kanssa ihan valvatan hyvin toimeen, joten siksi yökyläilyt ja päivähoidot onnistuvat todella hyvin. Itse teen 3-vuorotyötä, joten joskus joutuu tekemään kompromissejä, että treenit onnistuvat. Carita ja Frigi itsessään tulevat aivan loistavasti toimeen, Frigi jumaloi Caritaa ja Carita jumaloi Frigiä :). Valitettavasti kuvia Frigin aksakisoista ei tullut, joten laitan pari satunnaista kuvaa. 

PS. Frigin morsmaikku, BH TK1 TK2 Mustantuiskun Savannah, menee ensi viikolla ultraan katsomaan onko siellä pikkuisia. Muutamat ruuat on jäänyt syömättä tässä viime päivinä ;). Pennut siis syntyvät Kennel Mind Breakersiin, kurkkaa!